Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Lyhyesti
Laulukirjat
Jumalanpalvelus
Tutkimus:
Tiivistelmä
Liikkeen synty
Abraham Achrenius
Anna Rogel
Matti Pukanhaava
Matti Paavola
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku
Tulostettava sivu

Vanhat laulukirjat

Vanha suomalainen virsikirja

Vanha suomalainen virsikirja on ollut kirkossamme pisimpään käytössä ollut virsikirja. Se otettiin käyttöön vuonna 1701 ja vasta 1886 tuli uusi virsikirja kirkkoomme. Tuolloin ei kuitenkaan vanhan virsikirjan virallinen asema vaarantunut, vaan se toimii edelleen uuden virsikirjan ohella kirkkomme virallisena virsikirjana ja sitä käytetään aktiivisesti juuri Länsi-Suomen alueella pidettävissä vanhan käsikirjan jumalanpalveluksissa sekä myös rukoilevaisseuroissa. Myös vanhemman polven heränneet eli körtit ja osa lestadiolaisista käyttää vielä vanhaa virsikirjaa. Vanha virsikirja sisältää käytännöllisesti katsoen kaiken siihenastisen suomenkielisen virsirunouden 1500-luvulta alkaen ja sen pitkään käyttöikään on sanottu vaikuttaneen sen virsien sisältämä runsas raamatullinen ja uskonopillinen aines. Vanhan virsikirjan merkitys kansamme uskonnollisena kasvattajana on ollut suuri, se on 1700-luvun Suomessa laajimmalle levinneenä ja luetuimpana kirjana toiminut opetusvälineenä kinkereillä ja koulussa. Vanha virsikirja opastaa veisaajaansa luottamaan Jumalan sanan lupauksiin ja Jumalan horjumattomaan armoon.

Esimerkkinä vanhan virsikirjan virsi on nro 84, joka Jakob Achrenius on kirjoittanut psalmin 121 sanoihin vuonna 1694. Tämä virsi tuli ensimmäisen kerran suomalaiseen virsikirjaan vuonna 1701 ja on ollut kaikissa myöhemmissä virsikirjoissakin mukana. Uusimmassa virsikirjassa tämä virsi on numerolla 383, jonka sanat on liitetty myös oheen vertailun vuoksi.

vanha virsikirja nro 84 uusin virsikirja nro 383
1. Mun silmän' käten' nostan Ain ylös mäkihin, Joist' avun tiedän saavan Ja valon kaunihin; Sill' Herra avun lainaa Kuin maan ja taivaan loi, Hän kuulee huuton' aina ja suojell' kyllä voi.
2. Ei salli jalkan' horjuu, Juur' valpas ompi hän; Ei nuku eikä torku, Vaan pysyy tykönän'; Mun armiaast' suojeleepi, Ja tukee käteni; Öin, päivin varjeleepi, Kanss' siunaa säätyni.
3. Pois minust' pahat poistaa, Ja sielun' pelastaa, Ain' armons' suo mull' loistaa, Kanss' päästää vaivasta; Mun ulos-, sisäll'-käyntön' Hän tukee kädelläns': Ain' armons' kanss' on tykön' Tyköns' turvaavittens'.
1. Nyt ylös vuoriin tiellä katseeni kohotan, saan avun parhaan sieltä ja valon ihanan. Hän on mun apunani, ken maan ja taivaan loi. Hän kuulee huutoani ja auttaa kyllä voi.
2. Hän valpas on, ei salli horjahtaa jalkani. Herrani valvoo aina ja pysyy luonani, armossaan suojeleepi ja tukee kättäni, öin päivin varjeleepi ja siunaa työtäni.
3. Hän pahan torjuu, poistaa ja sielun pelastaa, suo mulle armon loistaa, vaivoissa virvoittaa. Jos saavun taikka lähden, hän tarttuu käteeni, rakkautensa tähden hän johtaa matkani.


Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut

Vanhan suomalaisen virsikirjan lisäksi rukoilevaisseuroissa lauletaan "Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut"-laulukokoelmaa, jossa on siis nidottu yhteen kaksi eri kirjaa ("Siionin virret" ja "Halullisten sielujen hengelliset laulut"). Jälkimmäisestä puhuttaessa puhutaan usein Akreniuksesta, sillä pitkään koko kokoelmaa pidettiin pastori Abraham Akreniuksen tekemänä.

Siionin virret ovat edelleen alkuperäisessä suomennosmuodossaan. Taivassalon kirkkoherra Elias Lagus suomensi vuonna 1790 Siionin virret ruotsinkielestä. Siionin virsiä on yhteensä 223 kappaletta ja muutama niistä on myös Akreniuksen (Halullisten sielujen hengelliset laulut) puolella hiukan toisin sanoin käännettynä. Yhtenä esimerkkinä yhteisistä virsistä on virsi Nyt ylös sieluni, joka on Akreniuksessa numerolla 16 ja Siionin virsissä numerolla 223. Seuraavassa ensimmäinen säkeistö kummastakin, josta voi nähdä mielenkiintoisen erilaiset versiot käännettynä samasta ruotsinkielisestä kantatekstistä.

Siionin virret nro 223 Akrenius nro 16
Maan tomust' nouse pois, / Veisaamaan, sielun', lankee / Iloisna Herran astin-laudan etehen! / Kyll' painaa silmäs voi / Sen paiste kirkas sangen, / Sydäntäs kuitenk' riemull' vuodattamaan rienn'; / Sill' iloon taivaas' / Häihinsä aivan / Karitsa sinun ostanut on verelläns: / Koreus taivaan kaikk' /Jumalan voimalt' ratk', /Sull' lahjoitettu on /osaks ja arvoks ain',/ Näit', sielun', muista! / Iloits' ylits' armon tain. Nyt ylös, sieluni! / Nouse ylös mullasta tästä, / Riennä jalkain juureen Jumalan ja Karitsan, / Ja vaikka silmäni / ei sitä valoa kestä, / Niin riemuhuudolla kuitenkin lähde laulamaan, / Sillä iloon täyteen, / Kuin taivaas' löytään, / Karitsan suuriin häihin olet ostettu, / Kaikki taivaan kunnia / Suuresta armosta, / Se on sun osasi, / Perintös ja tavaras, /Siis iloitse ja ajattele autuuttas!

--- 25.11.99 Markus Halminen ---



Sivuja päivitetty viimeksi 17.11.2014
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com