Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
11/15
12/15
1/16
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 12/15

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Joulukiirettä

Timo Laato, päätoimittaja

Joulu on kiireen aikaa. Jokainen sen tietää. Kaikilla on siitä omakohtaista kokemusta. Turha tässä on käydä luettelemaan siivoamista, koristelua, ruuan laittoa, leipomista, ostosreissuja, vierailuja tai ajoja. Nuohan kiireen tekevät.

Lopulta kiirettämme lisää vielä sekin, että pitäisi ehtiä viettämään rauhallinen joulu. Kaiken pitäisi olla valmista aattopäivään klo 12 mennessä, kun Suomen Turku vihdoin julistaa joulurauhan. Aikataulu ei vaan millään tahdo pitää. On aherrettava viimeiseen asti ja vielä senkin yli.

Sitten kun suurperheen äiti lopulta hengähtää onnellisena kauniisti katetun joulupöydän äärellä moninaisten herkullisten ruokalajien ja vastapaistetun kinkun tuoksuista nauttien, kova kiire ei ota loppuakseen. Pienimmät lapset tahtoisivat mielellään nopeasti jakamaan lahjat. Täytyisi saada äkkiä selville, löytyykö paperikääreiden joukosta se, mitä kauan on toivonut.

Liian tuttua joulukuvaelmaa. Eikö? Ja vielä kertomuksen jatko kuuluu siihen mukaan: Kiire kiristää hermot. Eivät ne kestä loputtomiin. Joskus ne menevät. Ehkä sinusta jopa tuntuu, että näin käy joka armas joulu. Pelottaako siksi tykkänään valmistautua joulun viettoon? Ettei taas joutuisi häpeämään.

Myös ensimmäisenä jouluna oli tavaton kiire. En puhu tässä nyt enempää Marian synnyttämisen nopeasta käynnistymisestä. En tarpeesta etsiä turvallinen paikka synnytystä varten. En hopusta löytää jostain edes jotain kattoa pään päälle pimeätä yötä vasten. En häthätää kyhätystä seimikaukalosta lapsen nukkumapaikaksi. En hänelle joutuin värkätystä heinäpeitteestä.

Ensimmäisenä jouluna oli vielä tuota kaikkea palavampi kiire! Siitä kerrotaan meille tutussa Luukkaan jouluevankeliumissa. Se johtui hädästä. Synninhädästä. Siihen yhdistyi suunnaton kiire päästä katsomaan lasta, joka vapahtaisi kaikesta tästä. Syntyi aivan valtaisa hoppu. Juostiin, minkä kerittiin. Perille asti. "Ja he tulivat kiiruhtain, ja löysivät Marian ja Josefin, niin myös lapsen, joka makasi seimessä."

Tämä yksi ainoa kiire lopetti kaiken kiireen. Siihen liike lakkasi. Äkkipysähdys. Jäätiin paikoilleen. Polvilleen tai maahan makaamaan. Alkoi joulujuhla. Se "riemuisa ja rauhaisa".






Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 13.2.2016
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com