Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
1/14
2/14
3/14
Biblia
Buggen postilla
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 2/14

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Apatian henki

Timo Laato, päätoimittaja

Joitakin vuosia sitten kuuluisa (ja nyt jo edesmennyt) saarnamies David Wilkerson vieraili Ruotsissa. Hän korosti saaneensa välitettäväksi taivaallisen viestin koko kristikansalle. Se oli lyhyt sanoma, jossa rakkaudellisesti nuhdeltiin sitä "apatian (tylsyyden tai välinpitämättömyyden) henkeä", joka oli päässyt vallalle eri kirkkokunnissa. Maailman puolelta nouseva paine, pyhien asioitten rienaus, laaja luopumus, mukautuminen, lankeemukset, kiusaukset, oman edun ajaminen, ylenpalttinen elintason tavoittelu ja monet muut vastaavat ovat aiheuttaneet ikään kuin hengellisen anemian (puutostilan). Kristityt vetäytyvät eri tehtävistään, kääntävät katseensa pois, vaikenevat, häpeävät uskoaan eivätkä enää samalla tavalla suostu kantamaan vastuuta taivaan valtakunnassa. Se pahentaa lopulta vain heidän tilannettaan entisestään. Syntyy negatiivinen kierre, jota on vaikea katkaista.

Markuksen evankeliumi kertoo jostakin vastaavasta. Alussa koituu aivan valtavan suurta menestystä. Kaikki etsivät Jeesusta ja hakeutuvat hänen seuraansa (1:37). Sitten seuraavat monet ankarat kiistat ja kärhämät hänen ja hänen vastustajiensa välillä. Kaikkiaan niitä on viisi (ks. 2:1-12, 13-17, 18-22, 23-28 ja 3:1-6). Ne päättyvät yllättävästi. Fariseukset ja herodilaiset suorastaan puhkuvat murhanhimoa. Yksissä tuumin he tahtovat tappaa heidän tiellensä asettuneen opettajan (3:6).

Tässä tilanteessa Jeesus ei jää kieriskelemään itsesäälissä ja voivottelemaan tapahtunutta. Hän reagoi tapahtuneeseen välirikkoon valitsemalla kansalle uudet johtajat: 12 apostolia (3:13-19). He edustavat Israelin 12 sukukuntaa ja heidän tehtäväkseen annetaan kuuluttaa evankeliumia Galileassa ja myöhemmin koko maailmassa. Näin seurakunta saa uudet paimenet, koska aikaisemmat osoittautuivat kelpaamattomiksi. Raamatun sanaa ei pysty kahlitsemaan. Se löytää ja hakee vaikuttamisensa kanavat tavalla tai toisella.

Uuden testamentin aikana Israelin 12 perinteisestä sukukunnasta oli jäljellä enää ainoastaan kolme: Juuda, Benjamin ja Leevi. Masentavaa todellisuutta, mutta heikkona toiveena eli silti, että Jumala vielä joskus kokoaisi oman kansansa pyhät rippeet ja vahvistaisi Daavidin valtakunnan Messiaan toimesta. Aniharva (jos kukaan) ymmärsi, että nyt olisi tämä hänen hetkensä vihdoinkin käsillä! Eipä kai osattu odottaa tällaista täyttymystä syvän luopumuksen keskellä (tai keskelle). Inhimilliset toiveet ja jumalallinen todellisuus eivät niin sanotusti kohdanneet. Onneksi jäljelle jäi jälkimmäinen.

Korkea vuori, jonne Jeesus nousi valitakseen nuo apostolinsa (3:13), edustaa Raamatussa ilmoituksen ja ilmestyksen paikkaa. Se viestittää, että hän toimii suvereenisti. Hänen ei tarvitse hakea lupaa toiminnalleen keneltäkään ihmiseltä. Hänen iäti kestävä toimilupansa on yksinkertaisesti hänen oma totuudellinen toimintansa pyhien kirjoitusten täyttämiseksi. Jeesus kutsuikin luoksensa ne, jotka "hän itse tahtoi". Valinta oli ja on yksin hänen. Tämä korostuu vielä entisestään, kun muistetaan, että juutalaisuudessa oppilaat valitsivat haluamansa opettajan. Heidän oma, henkilökohtainen mielipiteensä ja mieltymyksensä ratkaisi, kenestä tuli kenenkin opetuslapsi. Tällaisen menettelyn Herramme torjuu selvästi. Hän tekee valinnan. Yksin. Siihen on tyytyminen. Myös tänään on hyvä muistaa, että apostolista virkaa ei ole tarkoitettu naisille. Heillä on toisenlainen kutsumus seurakunnassa.

Apostolien valinta apatian hengen kukistamiseksi ei siis ollut joku hetken mielijohde tai vielä vähemmän joku mielialahäiriö, vaan hyvin tarkan harkinnan lopputulos. Luukas osaa kertoa, että valintaa edelsi koko yön kestänyt rukous (6:12)! Jos kirkkomme piispat ja kirkolliskokouksemme 1986 olisivat yhtä lailla rukoilleet palavasti koko yön ennen kuin äänestystä pappisviran avaamisesta naisille, olisi ratkaisu ollut toisenlainen. Nyt valvomattomuus kostautui pahasti. Tästä syystä viritellään tämän päivän kirkossa vainovalkeita (eikä vähiten Valkealassa).

Valintansa jälkeen apostolien piti yrittää tarkasti varjella sydämensä, jotta apatian henki ei salakavalasti vaihtuisi ylpeyden hengeksi. "Kyllähän me osaamme. Muutkin tulevat sen vielä näkemään." Siksi Markus korostaa, että Jeesus suorastaan "teki" (KR 1938: "asetti", KR 1992: "kutsui") 12 apostoliansa (3:14). Hän ei ainoastaan antanut tehtävää, vaan myös varusti tehtävää varten. Pietarille ja Andreaalle Jeesus oli jo ensimmäisen kutsunsa esittäessään luvannut, että hän "tekee" heistä "ihmisten kalastajia" (1:17). Tässä hän antaa heille ja kaikille muille apostoleille vallan ja valtuutuksen saarnata hänen nimessänsä ja myös ajaa ulos riivaajia (3:14-15). Apostolisen paimenviran voima on yksin sanassa, ei jossakin manipuloinnissa tai psykologisessa puoskaroinnissa. Vain sanan välityksellä ja nöyryyden hengessä hallitaan seurakuntaa. Kovistelu, kerskunta, uhkailu, lahjonta, ylpeily ja kunnian tavoittelu (tai mitä vastaavaa löytyy) eivät rakenna kirkkoa. Viime kädessä siihen kykenee vain Jumalan sanan totuus. Apostolien valinnassa ei riittänyt jokin ylimalkainen tehtävänanto ("hoitakaa homma lujalla ammattitaidolla") vaan vaativan tehtävän mukainen varustaminen ja varustautuminen. Siksi Jeesus "teki" apostolinsa. Siten, mutta ei muuten, heistä tuli aikanaan hänen työnsä jatkajia. Muistamme hyvin evankeliumeista, etteivät apostolit sisäistäneet heti tällaista totuutta. Keskinäinen kilpailu ja kyräily veivät heidän päähuomionsa pois pääasiasta. Vielä viimeisellä ehtoollisellakin he yhä kiistelivät keskenään siitä, kuka heistä olisi suurin (Luuk. 22:24). Kunnes sitten he kaikki lankesivat.

Jatkossa Markus kertoo, kuinka Jeesus valittuaan apostolinsa keskittyy opettamaan erityisesti juuri heitä. Hän kertoo heille vertausten selitykset (4:1-34) sekä näyttää heille monia ja suuria ihmeitä (4:35-5:43). He saavat seurata Mestarinsa jalanjäljissä. Heille käy selväksi, että Jumalan valtakunnassa kuljetaan vaikeuksien kautta voittoon. Eikä edes tappion hetkellä tarvitse vaipua apatian valtaan. Seuraavaksi Markus paljastaa, miten Missio Nasaret epäonnistui lähes täydellisesti. Siellä ei tapahdukaan herätystä sanottavassa määrin. Eikä paljon muutakaan (6:1-6). Silti Jeesus ei nytkään jää piehtaroimaan apatian valtaan. Jälleen hän vastaa vastoinkäymisiinsä rohkeasti asiansa oikeutukseen luottaen. Hän lähettää epäonnistuneen missionsa jälkeen apostolinsa Galilean muihin kaupunkeihin julistamaan ilosanomaa (6:7-13). Näin tukahdutetaan apatian henki!

Sama toistuu vielä ylösnousemuksen jälkeen. Silloin hän lähettää hänet kieltäneet ja pahoin pettäneet apostolinsa kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia.

Tästä kaikesta olisi varmasti jotain opittavaa meillekin.






Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 8.4.2014
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com