Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
5/15
6/15
7/15
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 6/15

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Oikea tapa toimia (luopio)kirkon uudistamiseksi

Timo Laato, päätoimittaja

Otteita Lutherin paimenkirjeestä Böömin veljille (käännetty suomen kielelle vuonna 1986, Hannu Viljakainen). Kirjoitettu alkuaan vuonna 1523. Samana vuonna ilmestyi myös paljon lyhyempi kirjoitus "Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella kaikkea oppia sekä kutsua, ottaa ja erottaa opettajia", jonka eräitä lausumia tulkitsemalla on nykyisessä tilanteessa haluttu saada kirkosta eroamiselle ikään kuin uskonpuhdistajan hyväksyntä. Seuraavat otteet Lutherin pidemmästä kirjoituksesta osoittavat kuitenkin vastustamattoman selvästi, että hänen ensisijaisena tarkoituksenaan oli katolisen kirkon uudistus, ei uuden kirkon perustaminen. Kirkon uudistamiseksi seurakuntien kuuluu rohkeasti valita sellaiset paimenet, jotka julistavat puhtaasti Jumalan sanaa, hoitavat oikein sakramentteja ja elävät itse opetuksensa mukaisesti. Näin on saanut yhä enenevässä määrin tapahtua.

Aikanaan 1990-luvun lopussa käytiin Concordia-lehdessä välillä hyvin railakastakin keskustelua kirkosta eroamisesta ja kirkossa pysymisestä. Silloin laajasti ottaen päädyttiin jäämään kirkkoon uudistamaan kirkkoa. Sillä ratkaisulla on ollut runsas siunaus mukanaan! On toimittu Raamatun mukaan ja uskonpuhdistaja Martti Lutherin esimerkkiä seuraten. Miksi toimia toisin tänään? Herätyskristityt ovat aina tahtoneet tehdä kaikkensa oman kirkkonsa uudistamiseksi. He ovat tavalla tai toisella etsineet ja hakeneet itselleen uskolliset paimenet. Valitettavasti juuri radikaalipietistit 1700- ja 1800-luvuilla erosivat maallistuneesta kirkosta ja ottivat sakramentit omiin käsiinsä. Näin menetteli ensi alkuun myös rukoilevaisuuden voimahahmo Abraham Achrenius. Tosin vähän myöhemmin hän katui eriseuralaisuuttansa ja palasi takaisin kirkkoon, ryhtyi Hengen armossa johtamaan herätystä - ja loppu on kirkkohistoriaa. Usein niistä, jotka osoittavat liiallista kiivautta, on enemmän toivoa kuin meistä toisista, jotka tyydymme olemaan hissuksemme emmekä aina välitä sen sanottavammin Jumalan suuresta kunniasta. Mutta nyt annamme Lutherin puhua! Sivunumerot viittaavat hänen paimenkirjeeseensä Böömin veljille.


Jokainen kristitty syntyy siis kasteessa Sanan palvelijaksi. Ja jos paavilaiset papit eivät tahdo tai eivät voi asettaa mitään muita Sanan palvelukseen kuin semmoisia, jotka repivät Sanan juurineen ja autioittavat kirkon, niin sen seurauksena meidän täytyy joko seisoa katsomassa, kuinka kirkko Sanan puuttuessa käy tuhoonsa, tai sitten meidän pitää antaa kokoon tulevien äänestää valitakseen keskuudestaan yhden tai useampia, tarpeen mukaan, jotka kykenevät olemaan Sanan palvelijoita. Sitten meidän pitää asettaa virkaan nämä seurakunnan valitsemat ja sen nähden vahvistaa heidän kutsumisensa rukouksella ja kätten päällepanemisella. Kun tämä on tehty, meidän tulee tunnustaa heidät oikeiksi piispoiksi ja Sanan palvelijoiksi. Semmoisina meidän pitää kunnioittaa heitä ja olla täysin vakuutetut, että mikä on yksimielisyydessä yleisellä äänestämisellä tehty, se on Jumalan teko, josta meidän tulee kiittää ainoastaan häntä. Sillä tällä tavalla uskovien yhteinen sopimus tulee toimeenpannuksi ja vahvistetuksi. (S. 67.)

Tässä tulee kysymykseen ainoastaan rohkeasti uskaltaa Herran nimeen, niin Jumala on teidän kanssanne! Teidän tulee tarttua asiaan seuraavalla tavalla. Ennen kaikkea teidän pitää huutaa Jumalan puoleen. Rukoilkaa kotonanne ja seurakunnassa, ja sen lisäksi jokainen mielessään huutakoon Jumalan tykö! Sillä se on varmasti tärkeä askel, ei niin paljon sillä perusteella, että se on jotakin epätavallista, mutta paljon enemmän siksi, että se on hengellinen taistelutoimenpide. Sen tähden teroitan tätä, ettette luota omaan voimaan tai omaan viisauteen. Alkakaa asia nöyryydessä, pelolla ja vavistuksella ja oikeamielisellä tunnustuksella! Valittakaa syvästi sitä, että te itse olette syösseet itsenne orjuuteen ja kurjuuteen! Astukaa särjetyin sydämin meidän Jumalamme armoistuimen ja laupeuden valtaistuimen eteen, joka on Jeesus Kristus, meidän sielujemme piispa! (Hepr. 4:16; 1. Piet. 2:25.) Rukoilkaa häntä sydämestänne, että hän lähettää Henkensä teidän sydämiinne tukemaan teidän työtänne eli oikeammin sanottuna vaikuttamaan teissä sekä tahdon että toimituksen! (Fil. 2:13.) Sillä jotta tämä asia alkaisi hyvin ja jatkuisi onnellisesti, on välttämätöntä, että Jumalan voima saa asua teissä. Sen saattaa yksin Jumala antaa, niin kuin Pietari todistaa. (1. Piet. 4:11.)

Sitten, kun tällä tavoin olette huutaneet Jumalan puoleen, teidän tulee täysin ja vahvasti uskoa, että hän on uskollinen ja tahtoo pitää lupauksensa niin että hän antaa, kun te anotte, avaa, kun te kolkutatte ja antaa löytää itsensä, kun te häntä etsitte. (Matt. 7:7; Jer. 29:13-14.) Voitte siis olla vakuuttuneita, että te ette ole ajamassa asiaa, vaan päinvastoin teidät on ajettu siihen. Kun te sitten vapaasti kutsutte kokoon niitä, joiden sydämen Jumala on taivuttanut pitämään sopuisaa veljesyhteyttä teidän kanssanne, niin teidän pitää Herran nimeen jatkaa hiljalleen seuraavalla tavalla: Teidän pitää valita se (tai ne), jotka näette arvollisiksi ja kelvollisiksi palvelukseen. Sen tähden teidän vanhimpanne laskekoot kätensä tämän päälle ja vahvistakoot niin muodoin hänet virkaan ja jättäkööt hänet seurakunnalle. Juuri tällä tavalla teidän ainoastaan tulee hankkia itsellenne paimenet ja piispat! Amen. (S. 73-74.)

Lopuksi en tahdo kätkeä pelkoani ja pahoja aavistuksiani, että kaikkein eniten uskallusta vaativa ja suurin este tämän suunnitelman läpiviemisessä tulee olemaan se risti, joka epäilemättä on oleva seuraus työstänne. Sillä risti seuraa aina jokaista asiaa, joka on Jumalasta. Saatana ei nuku koskaan. Hän huomaa sangen hyvin, mitä me tällä askeleella ajamme takaa. Ja sen tähden hän ei varmaankaan tule istumaan kädet ristissä tai päästämään yhtään tilaisuutta käsistään tehdä väkivaltaista vastarintaa. Hänhän on tämän maailman ruhtinas, ja hän panee merkille meidän aikomuksemme niin kuin mekin tunnemme hänen suunnitelmansa.

Se risti, mitä minä tarkoitan, on, että tämän maailman vallanpitäjät ja pakanoitten ruhtinaat eivät tule sallimaan myötäkäymistä tälle asialle. He tulevat kyllä estämään teitä kielloillaan ennen kuin olette ehtineet saada valmiiksi mitään päätöstä siitä, kuinka aloitatte. Sillä kun hän, joka ei ole ainoastaan tämän maailman ruhtinas, vaan myös sen jumala, huomaa joukon asioita, joihin käydä käsiksi, kyllä hän alkaa liikkua uskottomien sydämissä. Ei ole siis yhtään toiveita siitä, että saatte toimittaa tätä asiaa ulkoisen rauhan ja levollisuuden vallitessa. Sen tähden teidän tulee valmistautua mitä vahvimpaan vastustukseen ja niin pelottaviin myrskyihin, että tulee näyttämään siltä kuin pieni kirkkolaiva tulisi niin täytetyksi aalloilla, että se alkaa vajota ja painua pohjaan.

Tämän edessä en voi antaa teille muuta lohdutusta kuin pikku sanasen Pietarilta: "Enempi tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29). Sillä kun me tiedämme, että se asia, johon ryhdytte, on pyhä ja Jumalalle otollinen - niin kuin tässä tapauksessa todella on - niin teidän pitää vain ohjata satamaa kohti ennen kalliota ja urhoollisesti uhmata tuulta ja aaltoja, jotka nousevat teitä vastaan pelottaakseen teitä. Antakaa rajuilman tulla ja pitäkää sen keskellä kiinni lupauksesta, että rauha ja lepo, armo ja kunnia tulevat olemaan sen ihmisen osana, joka on vahvasti päättänyt seurata Jumalan otollista tahtoa.

Herra Kristus ei ole millään muotoa heittänyt tätä paloa maailmaan ja sillä kiusannut julmaa Behemotia, että hänellä olisi jotakin pahaa mielessään teitä kohtaan. Asia ei ole niin kuin Job aikanaan ajatteli, vaan Herra tekee tämän sen tähden, että hän tahtoo kasvattaa meitä ja opettaa meitä ymmärtämään, että lähtö ei ole riippuvainen meidän varsin heikoista voimistamme, vaan Jumalan valtavasta käsivarresta. Hän menettelee niin, että me emme antaisi itsellemme kunniaa tai muulla tavoin ylvästelisi Jumalan armosta, vaan sen sijaan olisimme kokonaan luottamatta omiin voimiimme ja Raamatun monien kehotusten mukaisesti vaikenisimme hädässämme, antaisimme Hänen sotia edestämme ja ymmärtäisimme, että hän juuri meidän heikkoudessamme voi murtaa kaikki vallat ja kaiken vastustuksen. Pysyessämme hiljaa hän tyynnyttää meren ja myrskyn, niin kuin on kirjoitettu: "Kääntymisellä ja hiljaisuudella te tulette autetuksi" (Jes. 30:15). Ja: "Sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaat ovat kaikki, jotka häntä odottavat." (Jes. 30:18.)

Juuri tämän vastustuksen, jonka saatte kokea ruhtinaitten ja mahtavien taholta, pitäisi kaikkein eniten rohkaista teitä viemään asia päätökseen. Sillä tämä teidän pitäisi käsittää vahvana vakuutena ja vahvistuksena siihen, että se työ, jonka olette aloittaneet, on Jumalasta, ja että Jumala, jonka Sanan te omistatte, on teidän kanssanne. Jos tämä neuvo olisi maailmasta, niin ei maailma ainoastaan sallisi sitä, vaan se myös pitäisi suunnitelmasta niin kuin omastaan. (Joh. 15:19.) Mutta koska se nyt ei ole tästä maailmasta, vaan se on Jumala itse, joka on pannut sen meidän sydämellemme, niin maailma kaukana sallimisesta tulee vihaamaan ja vainoamaan sitä. Mutta olkaa hyvällä mielellä! "Te olette Jumalasta ja olette heidät voittaneet, sillä se, joka teissä on, hän on suurempi kuin se, joka maailmassa on" (1. Joh. 4:4.) "Minä voitin maailman" (Joh. 16:33). Ja vieläpä jos siltä näyttäisi, että kaikki raunioituisi kauheissa myrskyissä ja sisäisessä epäsovussa niin, että ei-uskovat alkavat pelätä taivaan sortuvan maahan, niin ei se merkitse mitään. Sillä meidän sankarimme ei kalpene salamoitten eikä ukkosen jyrinän edessä. Hän ei pelästy, kun synkät pilvet peittävät taivaan, eikä vapise, vaikka kuinka tuuli ulvoisi ja rajuilma raivoaisi. Meidän kalliomme pysyy turvallisesti kaikessa tässä ja odottaa rauhallisesti parempaa ilmaa, joka epäilemättä on tuleva. (S. 77-80)

Ei se ole millään tavalla uutta tai merkillistä, että tämän maailman ruhtinas raivoaa, kun hän näkee valtakuntansa uhatuksi. Hän tietenkin tahtoo pitää kotonsa rauhassa (Luuk. 11:21), mutta kun hän näkee, ettei se enää menesty, niin hän tekee kaikkensa ja pitää niin villiä ja mieletöntä rähinää kuin suinkin voi. Mitäpä muutakaan hän voisi? Niin hän kiertää ympäri niin kuin kiljuva jalopeura ja etsii, kenet hän voisi niellä (1. Piet. 5:8). Kun Jumala on meille varoitukseksi esittänyt hänet hänen oikeassa kuvassaan, kuinka me silloin voisimme kuvitella, että perkele joskus tulisi siveämmäksi? Eikö meidän sen sijaan tulisi varustaa itseämme kaikilla Jumalan sota-aseilla seisoaksemme häntä vastaan vahvoina uskossa?

Seisokaa sen tähden lujina, rakkaat herrat, ja taistelkaa kuin miehet! Ottakaa Hengen voittoisa ja kaikkivoiva miekka, joka on Jumalan sana. (Ef. 6:17.) Järkkymättömällä uskolla saa tehdä urhoollisen vastahyökkäyksen tai sitten saa pysyä kotona ja ryömiä uunin taakse. "Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla." (Ef. 6:12.) (S. 80-81.)

Tällä hetkellä siinä on kylliksi, jos me rukouksella ja anomisella saamme oikeita Sanan palvelijoita Jumalalta, ja jos meidät ne saatuamme katsotaan sen arvoisiksi, että saamme ne pitää ja iloita niistä.

Amen. (S. 82)




Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 28.8.2015
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com