Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
9/16
10/16
11/16
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 10/16

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Virkakysymys - loputon keskustelun aihe

Timo Laato, päätoimittaja

Taas siitä puhutaan. Eikä loppua näy. Puhetta kirkon virasta jatketaan vuosi vuoden jälkeen. Vaikka ns. naispappeus päätettiin kirkossamme jo vuonna 1986, se ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Nyt kynään on tarttunut STI:n entinen pääsihteeri Eero Junkkaala, joka toivoo tunnustuksellisten tai muuten vastaavalla tavalla ajattelevien pappien luopuvan apostolisesta virkakäsityksestä ja ryhtyvän yhteistyöhön naispuolisten kollegoittensa kanssa kirkon virallisten linjausten mukaisesti. Hän osoittaa sanansa erityisesti viidennelle herätysliikkeelle, mutta samalla tietysti meille kaikille muillekin.

Junkkaalan ulostuloa on syystä hämmästelty. Hän toimi vuosikaudet STI:n pääsihteerinä. Hän puhui silloin rohkeammin Raamatun ja tunnustuksen puolesta. Uudet mielipiteet - eikä pelkästään virkakysymyksessä - sopivat erittäin huonosti yhteen tuon entisen työnantajan palveluksessa ja virassa annettuihin lausuntoihin. Tosin täytyy muistaa, että jo ennen siirtymistään uusiin tehtäviin Junkkaala antoi julkisuuteen samantapaisia virkakysymystä koskeneita lausuntoja (jotka huomioitiin aikoinaan myös Herännäislehdessä, ks. LSHL 2003:11, ss. 190-191 ja 2004:7-8, ss.124-127).

Kun keskustelu ns. naispappeudesta oli kuumimmillaan kirkossamme, tunnustukselliset papit sekä teologit vetosivat silloisiin piispoihin avoimella kirjeellä. Julkaisemme sen nyt uudelleen asian ajankohtaisuuden vuoksi. Mainittakoon, että yksi tämän avoimen kirjeen (monista sadoista) allekirjoittaneista oli Eero Junkkaala itse. Seuraavassa siis po. teksti kokonaisuudessaan.



PIISPOILLEMME

Vastuu kirkostamme ja itse evankeliumin aitoudesta ja apostolisuudesta pakottavat meidät kääntymään piispojemme puoleen nyt, kun kirkolliskokous voi sananpalvelijan virkaa (ministerium Verbi Divini) koskevassa asiassa tehdä ratkaisun, jota kirkkomme ei ole tähän asti tuntenut.

Koska myös meidän kirkkomme luterilaisen tunnustuksen mukaan piispojen erityisenä tehtävänä on kantaa vastuu evankeliumin puhtaudesta ja kirkon yhteydestä, pyydämme omalta osaltamme samaa huolta tuntien ilmaista, että pidämme sanan ja sakramenttien palveluvirkaa kirkon apostoliseen alkuperään kuuluvana.

Näemme ns. naispappeuden olevan poikkeama kirkon aidosta apostolisesta perustasta, minkä vuoksi se on meille raamattukysymys ja sellaisena tunnustuskysymys. Tämän poikkeaman vaikutukset eivät liity ainoastaan kirkon käytännön elämään vaan myös uskon sisältöä koskevien kysymysten käsittelyyn. Suurista ja perustavistakaan uskon totuuksista, kuten esimerkiksi kasteen ja ehtoollisen asettamisesta tai Herramme paluusta kirkkaudessa meillä ei ole muuta taetta kuin Jeesuksen Kristuksen sana, käsky ja lupaus. Vastaavasti on irtautuminen Herran Kristuksen tahdosta tässä virkakysymyksessä erehdys, joka ei tuota siunausta kirkollemme.

Oikeudenmukaisuuden vaatimus teologisesti koulutettujen naisten kirkollisen viran järjestämiseksi ei ole ristiriidassa tunnustuskysymyksen kanssa. Kirkollamme on riittävät mahdollisuudet toteuttaa oikeudenmukaisuus tässä kysymyksessä muullakin tavoin kuin kaavamaisella naispappeuspäätöksellä.

Kirkon historia osoittaa, että ajan henkeen ja virtauksiin liittyminen kirkon erityislaadusta piittaamatta on aina tuonut mukanaan arveluttavia seuraamuksia.

Suomen ev.lut. kirkon tulevaisuus kristillisenä paikalliskirkkona riippuu olennaisesti siitä, että se toimii uskollisena alkuperälleen.

Pidämme naispappeuden hyväksymistä sellaisena poikkeamisena Pyhän Raamatun sanasta, että se on ristiriidassa kirkkolaissa määritellyn kirkon tunnustuksen kanssa. Pappisvalamme velvoittaa meitä saattamaan tämän vakaan käsityksemme piispojemme tietoon.

Pyydämme piispoja hiippakuntansa seurakuntien kaitsijoina ja palvelijoina huolehtimaan siitä, että kaikille, jotka antavat pappisvalan sitoutumalla apostoliseen virkaan, järjestetään mahdollisuus toimia sanan ja sakramenttien palveluvirassa kirkkomme tunnustuksen mukaan.



Keskustelu ns. naispappeudesta jatkuu aina vaan, koska se on raamattukysymys. Siksi se, mikä on kirjoitettuna Pyhään Raamattuun, pysyy voimassa kaikkea valheen viettelystä vastaan. Jokaisen paimenen ja myös jokaisen kristityn velvollisuus on tunnustaa uskonsa ja opettaa oikein kaikessa. Tuohon me tarvitsemme Jumalan armon ja hänen kaikkivaltiaan voimansa. Hän suokoon, että jatkamme hänen palvelijoinaan totuuden sanaa rohkeasti ja nöyrästi julistaen.

"Sillä emme mitään voi totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta." (2. Kor. 13:8)






Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 8.12.2016
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com