Tulostettava sivu

Heikan julkisuudessa esittämät tulkinnat KHO:n 8.2.2008 päätöksestä muistuttavat enemmän hänen omaa mietintöään kuin KHO:n päätöstä. KHO:n päätös kokonaisuudessaan kuuluu seuraavasti: "Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen, Turun hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta. Perustelut: Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa saatu selvitys sekä Turun hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa." Näistä muutamasta rivistä Heikka virheellisesti vyöryttää monta sivua omaa tulkintaansa ja lukee sen mielivaltaisesti KHO:n päätöksen sisään. Heikka tarjoaa päätöstä lopullisena ratkaisuna melkein kaikkeen, mikä koskee virkateologista keskustelua ja siitä nousevaa käytäntöä. Kuitenkin ratkaisussaan KHO 2008:8 on ottanut kantaa vain papin vaalikelpoisuuteen kirkkoherranvaalissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinaisia peruskysymyksiä ei tässä ole lopullisesti ratkaistu. Näitä peruskysymyksiä ovat:

KHO:n vuosikirjaratkaisuun liittyy ratkaisuseloste. Heikka lukee tämän koko ratkaisuselosteen virheellisesti KHO:n päätökseksi. Näin hän lukee päätöksestä enemmän kuin mitä siihen on kirjoitettu.

Tästä aiheesta on juuri ilmestynyt teol.tri, oik.tri Arto Seppäsen uusi, tasokas väitöskirja: "Tunnustus kirkon oikeutena". Tämän tutkimuksen tuloksia ei selvästikään ole ehditty näissä päätöksissä vielä ottaa huomioon. Teol.tri, oik.tri Seppäsen kirkko-oikeudellinen tutkimus on kuitenkin muuttanut ratkaisevalla tavalla asetelmia ja avaa keskustelun kokonaan uudelleen kirkon oman oikeusperustan: Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta. On tärkeätä, että valtapolitiikalla ja tiedotusmaneereilla ei yritetä ratkaista koko kristikunnassa vaikuttavia ja voimassa olevia teologisia kysymyksiä.

Timo Laato
teol.tri

Teuvo Huhtinen
rovasti

Anssi Simojoki, Nairobi

Kenian suistuminen laittomuuteen ja väkivaltaan heti, kun vaalikomission puheenjohtaja Samuel Kivuitu oli kuuluttanut parlamentti- ja presidentinvaalien tulokset televisiossa 30.12. 2007, tuli monelle yllätyksenä. Keniaahan on pidetty Afrikassa vakaan yhteiskunnan perikuvana. Vuoden 2007 lopussa jopa niin asiantunteva kansainvälinen julkaisu kuin "The Economist" esitti Kenian mallioppilaana jopa Etelä-Afrikan Tasavallalle.

Niille kenialaisille, jotka tuntevat maansa yhteiskuntarakennetta ja politiikkaa tapahtumat sitä vastoin pelottavasti toteuttivat aikaisempia synkkiä ennustuksia, joista ensimmäiset esitettiin niinkin varhain kuin vuonna 2003, kun Mwai Kibakin hallitus oli ollut vallassa vasta vuoden verran. Itselleni useat asiantuntevat henkilöt ennen vaaleja ennustivat sen, mikä myös tapahtui. En kyennyt silloin niitä ennustuksia uskomaan aivan tosiksi.

Nyt on lähes varmaa, että Mwai Kibakin ympärillä ja hänen selkänsä takana toimiva poliittinen eliittiryhmä suunnitteli ja toteutti laajamittaisen vaalivilpin. Sen tarkoituksena oli varmistaa Mwai Kibakin jatko presidenttinä seuraavien viiden vuoden ajaksi. Arviot vaalivilpin suuruudesta vaihtelevat puolesta miljoonasta miljoonaan äänestyslippuun. Vilppi toteutettiin lähinnä Mt. Kenyan ympärillä olevassa, kikujujen asuttamassa keskisessä maakunnassa ("Central Province"). Se oli itse asiassa ainoa alue, joka oli Kibakin läheisten tukijoiden suorassa valvonnassa. Parlamenttivaalien tulokset valmistuivat sieltä varsin nopeasti. Sen sijaan presidentinvaalien tulokset viipyivät kaksi päivää. Vaalivirkailijoita ei sinä aikana tavoitettu. Keskisen maakunnan vaaliviranomaiset odottivat siihen asti, että olisi tiedossa Raila Odingan ja Mwai Kibakin välinen äänten ero. Sen jälkeen vaaliuurnia alettiin täyttää ylimääräisillä lipuilla. Samoin siellä, missä suinkin oli mahdollista, vaaliuurnista poistettiin Odingan saamia ääniä. Jokunen vaalikomission jäsen on julkisesti kertonut tästä vilpistä ennen pakenemistaan turvaan ulkomaille.

Itse asiassa presidentin miehet ja naiset toteuttivat Keniassa valtiokaappauksen. Takana on syykimppu. Kenian ensimmäinen presidentti Jomo Kenyatta ympäröi itsensä oman heimonsa kikujuilla, jotka nopeasti tekivät itsensä vihatuiksi suorastaan sananlaskuksi tulleella ahneudelleen, kopeudellaan ja häikäilemättömyydellään. Paljon valtaa ja omaisuutta kerääntyi kikujueliitin käsiin. Jomo Kenyatta ei epäröinyt hyväksyä poliittiisia salamurhiakaan (G. Pinto, T. Mboya, J.M. Kariuki). Kikujuhegemonia joutui väistymään presidentti Daniel arap Moin yli 20 vuotta kestäneen diktatuurin aikana. Moi on kotoisin Rift Valleysta Nandi (Kalenjin) heimosta. Kikujujen sijasta hän suosi aasialaisia suurliikemiehiä, jotka auliisti rikastuttivat häntä lahjuksin. Poliittiset salamurhat kuuluivat myös maan tapoihin. Monille kikujupoliitikoille on ollut itsestään selvää, että maan pitäisi palata Moin jälkeen "normaaliin päiväjärjestykseen" eli kikujuvaltaan. Tämä näytti toteutuvan, kun Mwai Kibaki valittiin presidentiksi v. 2002 suuren vaaliliiton kärjessä. Tuo vaaliliitto NARC ajoi oppositioon presidentin pitkäaikaisen valtapuolueen KANUn. Varsin nopeasti Kibaki vaihtoi hallituksensa ministereitä niin, että jokaisen poistuneen muunheimoisen korvasi kikujupoliitikko. Vastoin antamaansa lupausta hän hyllytti perustuslakiuudistuksen, joka olisi luonut maalle vahvan pääministerin viran ja purkanut muutenkin Jomo Kenyattan aikana lisättyä, keskitettyä presidenttivaltaisuutta. Vaalitaistelun aikana kuulutettu ristiretki korruptiota vastaan loppui nopeasti. Sensijaan korruptio vain yltyi, jopa siihen mittaan, että korruptionvastaisen taistelun johtoon nimitetty John Githongo katsoi parhaaksi paeta Englantiin, missä hän brittihallituksen suojeluksessa on paljastanut laajoja hankkeita ryövätä valtion varoja. Kibakin avainpoliitikot olivat mukana noissa hankkeissa. Heimokuntaisuuden ja rahan liitto huipentui Kibakin lähipiirissä, jota kutsutaan yleisesti Mt. Kenyan mafiaksi. Osa sen jäseniä on niin Yhdysvaltojen kuin Englanninkin mustilla listoilla ja viisumikiellossa. Tämän miljardöörikerhon tärkeimpänä asiamiehenä valtiokaappauksessa toimi todennäköisesti häikäilemätön ja tehokas sisäministeri John Michuki, joka v. 2007 oli käyttänyt poliisin erityisryhmää rikollisiksi epäiltyjen nuorten murhaamiseen ilman oikeudenkäyntiä (ainakin 600 tapettua, ruumiit jätetty petojen syötäviksi, poliisien nimet tiedossa). Toinen avainhenkilö on mitä todennäköisimmin oikeusministerinä toiminut kovanaamainen valtapoliitikko Martha Karua, jonka muutos arvostetusta ihmisoikeusjuristista nykyiseen asemaan on ollut hämmästyttävä.

Se, mitä Mt. Kenyan mafia ei kuitenkaan ottanut huomioon, oli tosiasia, että Mwai Kibaki nousi valtaan laajan, eri heimoista koostuvan vaaliliiton voimalla. Vaikka kikuju-heimo onkin suurin, se käsittää kuitenkin vain runsaat 20% kenialaisista. Sellainen joukko ei voi kansanvallassa määrätä asioista yksinään. John Githongo kirjoitti Englannissa viime joulukuussa, että v:n 2007 vaalit tulevat olemaan kauaskantoiset kikuju-heimolle Kenian muiden heimojen joukossa. Jomo Kenyattan päivistä saakka on olemassa niin paljon epäluuloa ja pahaa verta. Voi sanoa, että tehty valtiokaappaus vahvisti kymmenkertaisesti tai enemmänkin synkimpiä epäluuloja kikujuja kohtaan. Erityisesti Rift Valleyn perinteisesti sotaisaan Kalenjin-heimoon kuuluvat olivat varautuneet pelättyyn vaalipetokseen. Siksi väärennetyn vaalituloksen julkistaminen oli heille sovittu merkki kikujujen kimppuun hyökkäämisestä. Samaa tapahtui, joskin vähemmän suunnitelmallisella tavalla, mutta raivokkaasti Länsi-Kenian Luo-heimon parissa. Raila Odinga on luo. Kikujuja on murhattu kauhealla tavalla Rift Valleyssa ja lännessä. Kikujujen suorittamat kostomurhat eivät ole olleet yhtään vähempi kauhistuttavia. Kenian perinteisiin kuuluu sekin, että rikkailla poliitikoilla on salaisia, yksityisiä kaartejaan, joiden väkivaltaa haluttaessa käytetään kilpailijoiden vahingoksi.

Heimotekijöiden lisäksi on sosiologisia voimia, jotka ovat tulleet näkyviin erityisesti Nairobissa. Puolet kenialaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Siksi voi sanoa, että upporikas poliittinen eliitti ja kansan enemmistö heimoon katsomatta elävät kaikin tavoin kuin eri planeetoilla. Nairobin slummit ovat Afrikan mantereen suurimmat. Kiberan slummin n. miljoona asukasta on tukenut Raila Odingaa, jolla on se maine, että hän panee tuulemaan. Kiberan slummin muuttaminen inhimilliseksi asuinalueeksi on ollut Odingan ohjelmassa. Slummien proletaarien raivo on tältä kannalta ymmärrettävä. Vaalivoitto varastettiin siltä ainoalta ehdokkaalta, jonka ihmiset uskoivat voivan muuttaa heidän elinehtojaan. Arviolta 60% äänestäneistä oli nuoria. Vanha poliittinen kaarti, joka hankki huonon maineen nostamalla palkkojaan ja muita etujaan maailman kärkipaikoille, äänestettiin lähestulkoon kokonaan pois parlamentista. Muutosvimma on ollut kuin tulva. Sitä ei tavallisista kenialaisista vieraantunut klikki ottanut huomioon vallankaappausta suunnitellessaan. Heidän on täytynyt tietää, että verta tulisi vuotamaan, mutta köyhän kuolema ei täällä ole koskaan ollut mikään iso uutinen.

Muutostarpeen ja - vimman voima aiheutti sen, että kaappauksen toteuttajat menettivät tilanteen hallinnan. Samoin oli käynyt pienemmässä mitassa v. 1997, kun valtapuolue KANU lietsoi heimolevottomuuksia vaalivoiton takaamiseksi. Presidentti Kibaki on vanha, sairas, väsynyt ja ajatusten puolesta tyhjä mies, jota on käytetty lähinnä toisten puuhien kulissina. Hänestä ei ole minkäänlaiseksi suunnannäyttäjäksi. Vallankaappauksen suunnitellut klikki odotti, että ulkovallat nopeasti taipuisivat hyväksymään tapahtuneen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kibakin on tunnustanut vain pari lähinnä banaanitasavallaksi luokiteltavaa maata. Afrikan Unioni yhdessä YK:n kanssa on keskittynyt oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan eikä Kibakin voiton sinetöimiseen. Yhdysvallat, Englanti ja Euroopan Unioni, Suomi sen mukana, eivät ole tunnustaneet Kibakin voittoa. Ne ovat päättäneet rajoittaa diplomaattisen kanssakäymisen vähimpään mahdolliseen Kibakin hallituksen kanssa eivätkä toistaiseksi anna apua Kenian hallitukselle. Yhdysvallat ja Englanti voivat kulissien takana painostaa tehokkaasti kenialaisia poliitikkoja, joilla on omaisuutta, pankkitilejä ja tärkeimmät yhteytensä juuri niissä maissa. Käytetty viisumikielto on yksi tällainen keino.

Vuoden 2007 vaalit ovat vakavasti vahingoittaneet kansanvaltaa Keniassa. On vaarallista, jos nuoret ja köyhät äänestyslipun sijasta alkavat turvautua heimopohjaiseen väkivaltaan parempia elinehtoja tavoitellessaan. Siihen liittyisi pian uskonnollinenkin väkivalta alueilla, joissa Islam on ehdoton enemmistö. Kirkkojen johtajien ääni on tähän asti ollut heikko. Se on todettu yleisesti tiedotusvälineissä. Osasyynä on todennäköisesti heimosidonnaisuus. Lisäksi tarvitaan selkeää teologiaa ja rohkeaa luonnetta. Molemmista on ollut vakava puute. Äänettömyyttä on ollut sitäkin enemmän. Vaikka Kenia taas sai oman kardinaalinsa, hän on ollut hämmästyttävän lauhkea. Kardinaali Jujella on vahvat siteet Kibakiin. Kansan parissa on kuitenkin tehty jaloja kristillisiä rakkauden tekoja. Jotkut papit ovat jopa menettäneet henkensä.

Kenialla on haavoitettunakin mahdollisuudet selvitä parempaan. Maan koulutustaso on Afrikan kärkeä. Kansanvaltaa tukevat laitokset ja perinteet ovat vahvoja. Tämä ilmenee siitäkin, että vaikka väliaikaista sotilasvaltaa lienee suunniteltu, mitään sotilaskaappausta ei ole haluttu tehdä. Tarvittaessa maalla on vahvoja ystäviä sisäistä ja ulkonaista uudelleenrakentamista tukemassa.

Asuin- ja työpaikkamme Karen on ollut koko ajan rauhallinen, koska se sijaitsee kaukana kaikista slummeista. Välillä kadut ovat olleet väliaikaisesti kauempana poikki. Kerran kaksi työntekijäämme oli lähellä menettää henkensä heimojengin pystyttämällä tiesululla. Olemme voineet tehdä työtämme, vaikka välillä työntekijöiden turvallisuuden tähden olen pitänyt keskuksen väliaikaisesti suljettuna. Tieyhteys länteen ja Tansaniaan on ollut myös väliaikaisesti poikki. Nyt yhteydet toimivat. Näköpiirissä oleva väliaikainen yhteistyöhallitus voi edelleen lieventää jännitystä. Se katoaa kuitenkin vasta, kun vaalivilppi ja veriteot on käsitelty pohjaan asti ja se uudistus, jota äänestäjäkunta halusi, pääsee edes jollakin tavoin liikkeelle.

Heikki Mäki-Pesola, Pori

"Herra, Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua väsyneille ajallansa. Hän herättää minun joka aamu, hän herättää minulle korvan kuulemaan niinkuin opetuslapsen. Herra, Herra avasi minulle korvan, ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin. Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä. Ja Herra, Herra minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään. Se on läsnä, joka minun vanhurskauttaa; kuka tahtoo riidellä minun kanssani? Seisokaamme ynnä; kellä on oikeus minua vastaan, se tulkoon tänne minun tyköni. Katso, Herra, Herra auttaa minua, kuka tahtoo minua kadottaa? Katso, ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate, koit syövät heidät. Kuka on teidän seassanne, joka pelkää Herraa, joka hänen palveliansa ääntä kuultelee. Joka pimeydessä vaeltaa, ja ei näe valkeutta, se toivokaan Herran nimen päälle, ja luottakaan Jumalansa päälle." (Jes. 50:4-10).

Jeesus, aasi ja palmunoksat - niin; ja vielä Hoosianna-huudot. Siinä palmusunnuntain perinnepaketti. Tätä Jesajan kirjan tekstiä lukiessani mietiskelin, että mitenkäs tämä nyt sitten sopii tuohon edellä kertomaani palmusunnuntain mielikuvaan. Sopiihan se, sillä tämän Vanhan testamentin tekstin välityksellä meille väläytetään kokonaiskuvaa alkavan kärsimysviikon tapahtumista, jotka päättyvät onnelliseen loppuun. Jesaja on kirjoittanut nyt puheena olevan tekstin noin seitsemänsataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Hämmästyttävää on, että hän kirjoittaa tapahtumista aivan kuin hän olisi itse ollut paikan päällä niitä katselemassa. Vaikka teksti onkin minä-muodossa, kertoo profeetta kuitenkin koko ajan Herran kärsivästä palvelijasta, Jeesuksesta.

"Herra, Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua väsyneille ajallansa." Vuoden 1938 käännös sanoo, että "Herra, Herra on antanut minulle opetuslasten kielen, että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä." Eikös tämä kuulostakin ihan Jeesuksen omalta ääneltä - jo siitäkin syystä, että julistaminen oli yhtenä Jeesuksen tärkeimmistä tehtävistä täällä maan päällä. Julistuksellaan hän opetti kansaa, julistuksellaan hän tuomitsi synnin ja sen seuralaiset. Mutta aivan erityisesti hän rohkaisi Sanallaan, virvoitti ja lohdutti sillä väsynyttä matkaajaa. Niin; ja juuri julistuksensa ansiosta hän joutui Kunnian kuninkaan alennustielle ja sen päässä sijaitsevalle Golgatan kummullekin.

Jeesus ei puhunut paljon eikä pitkään, mutta Sanan sisältö ja voima olivat sitäkin tehokkaampia. Ne olivat niin tehokkaita, että sairaita parantui, jopa kuolleita virkosi eloon. Tänäänkin jokainen, joka Raamatun Sanassa ottaa Jeesuksen vastaan, saa uskomatonta ja yllättävää voimaa arkiseen päiväänsä ja mikä tärkeintä: lopulta pelastuu iankaikkiseen elämään.

"Herra, Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua väsyneille ajallansa." On toisaalta luonnollista, että Jeesus pystyi puhumaan juuri oikeille henkilöille, juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, sillä tunsihan hän - jos kuka - ihmisten sydämet ja ajatukset. Näin hän osasi jakaa varoituksen, opetuksen ja lohdutuksen sanoja kullekin tämän tarpeen mukaan. Ei ihme, että kansan mielestä "...hän opetti heitä voimallisesti, ja ei niinkuin kirjanoppineet." (Matt. 7:29).

Jeesuksen puheissa oli vielä yksi tärkeä syvyys. Hän puhui - paitsi aikalaisilleen - niin myös tulevien aikojen ihmisille. Vaikka ajat ja tavat Raamatun ajasta ovatkin muuttuneet, on meidänkin aikamme ihmisillä kaikki edellytykset ymmärtää esimerkiksi vuorisaarnaa, jossa on aivan erinomaista käytännöllistä arjen työ- ja uskonelämän oppia jokaiselle - niin pomolle kuin palvelijallekin. Suorastaan kadehdittavaa on se tunnollisuus, jota Jesaja kuvaa: " Hän herättää minun joka aamu, hän herättää minulle korvan kuulemaan niinkuin opetuslapsen. Herra, Herra avasi minulle korvan, ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin."

Jeesus teki itse aina sen mukaan kuin opetti ja hänellä oli kaikessa herkkä korva Jumalan tahdolle. Siksi hänen tekonsa ja sanomansakin olivat aina sopusoinnussa Isän tahdon kanssa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse vahvistaa asian sanoen: "...etten minä tee itsestäni mitään, vaan niinkuin Isä on minun opettanut, niitä minä puhun." (Joh. 8:28).

Samoin kuin Jeesuksella oli herkkä korva Isän tahdolle, samoin hän toivoo meidänkin asettuvan istumaan Marian tavoin hänen jalkojensa juureen ja kuuntelemaan hänen opetustaan. Vain se on tänäänkin sitä ainoaa ja todella tarpeellista. Vain se virvoittaa ja saa aikaan pelastavan uskon häneen itseensä, Jeesukseen.

Jesaja jatkaa kuin aitiopaikalta: "Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä." Näin olemmekin yhtäkkiä keskellä pitkäperjantain tapahtumia. Jeesus seisoo ylimmäisen papin, suuren neuvoston ja Pilatuksen edessä. Hämmästyttävän tarkkaa todellakin on Jesajan kertomus. Verrataanpa vaikka siihen, mitä Matteus sanoo: "Ja kuin he olivat sylkeneet hänen päällensä, ottivat he ruovon ja löivät häntä päähän." (Matt. 27:30).

Toteuttaessaan kaikessa Isän tahdon, Jeesus saattoi kestää kärsimyksensäkin sillä pyhällä lujuudella, joka oli kotoisin Jumalasta. Vain Jumalan hyvyyteen ja suunnitelmiin sokeasti luottaen Jeesus kesti, kun kädet ja jalat lävistettiin nauloilla. Ja niin sitten kaiken kestettyään hän osasi auttaa ja puhutella kärsivää ja vainottua ihmistä sillä kielellä, jota tämä ymmärsi ja ymmärtää. Rukoukset Jumalan puoleen ja kuuliaisuus Isää kohtaan antoivat Jeesukselle voiman toteuttaa sen, mitä kirjoitukset olivat luvanneet. Tässä Jeesus on esikuvana meille, joita hän itse on opettanut rukoilemaan ja kehottanut turvaamaan Jumalan armoon, siihen armoon, jossa on kylliksi meille jokaiselle.

Joka aamu Jeesus haluasi herättää meidänkin korvamme kuulemaan uuden aamun ja uuden armon sanomaa, sitä, jonka virrentekijä kiteyttää sanoihin: "Joka aamu on armo uus. Miksi huolta siis kantaa? Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimia antaa..." (VK 547:1). Tätä sanomaa Jeesus julistaa tänäänkin. Sanassaan hän kehottaa lohduttamaan, virvoittamaan ja ennen kaikkea julistamaan evankeliumin toivonsanomaa niille ajan ahdistamille matkaajille, joita surut, sairaudet, pettymykset ja taistelut toimeentulosta uuvuttavat ja lannistavat.

Kansa odotti, että Jeesus olisi julistautunut siksi maalliseksi kuninkaaksi, joka vapauttaisi kansansa roomalaisten sorrosta. Kuningas hän oli ja onkin. Hän oli ja on sydänten kuningas, Hänen valtakuntansa on rauhan valtakunta. Kunnian kuninkaan alennustiellä hänellä kylläkin oli kuninkaan tunnusmerkit - valtaistuin ja kruunu. Valtaistuimensa hän sai vaivoin kannetuksi Golgatan pahamaineiselle kummulle. Niin matalalla hän kulki, että kruunu - orjantappuroista tehty - viisti katukivetysten reunoja. "Joka kulkee syvällä pimeydessä, ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan." Jeesus teki näin. Hän tiesi päämääränsä. Me sitä vastoin emme tiedä, minkälaisia aikoja kohti olemme kulkemassa niin yksilöinä, yhteiskuntana kuin kirkkonakin. Aavistus vaikeimmista ajoista ei kuitenkaan liene vailla perusteita, sillä yhtä nopeasti kuin kansamme on vaurastunut, se on samalla maallistunut. Jäljet historiasta pelottavat.

"Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä. Ja Herra, Herra minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään." Tarkkaa tekstiä Jesjalta taas, sillä Matteus ja Markus kirjoittavat lähes samoin sanoin: "Silloin he syljeskelivät hänen kasvoillensa ja löivät häntä poskelle, ja muutamat pieksivät häntä sauvoillansa." (Matt. 26: 67). "Ja he löivät häntä päähän ruovolla ja sylkivät hänen päällensä, panivat polvillensa ja kumartaen rukoilivat häntä." (Mark. 15:19). Jesaja tietää, että susilaumassa on ulvottava susien lailla. Siinä laumassa kasvot on pidettävä piinkovina. Siinä tarvitaan "Herran palvelijan" lujaa taipumattomuutta. Mutta aivan erityisesti tarvitaan kuitenkin rukousta, että Herra antaisi taitavan kielen, jonka avulla pystyttäisiin vaikeissakin tilanteissa tukemaan alakynteen jäävää tai jätettyä.

Ystävät! Jeesus rakastaa jokaista ihmistä. Hän kulki kunnian kuninkaan alennustien meidän puolestamme. Niinpä meidänkin tulisi tukea ja rakastaa toinen toistamme. Meidän tulisi välttää palojen sytyttämistä. Jesaja ei pelkää kertoa sitä, mitä siitä seuraa: "Katso, te kaikki, jotka tulen sytytätte, jotka olette liekillä hankitut, vaeltakaat teidän tulenne valkeudessa, ja siinä liekissä, jonka te sytytitte. Se tapahtuu teille minun kädestäni; kivussa täytyy teidän levätä." (Jes. 50:11).

Jännitysnäytelmä matkalla Golgatan kummulle on alkanut. Jeesuksen silmissä päämäärä jo siintää. Mennessään kohti kärsimystä ja kuolemaa Jeesus tietää menevänsä allekirjoittamaan velkakirjaa, jossa hän ottaa vastatakseen meidän kaikkien kaikki synnit. Pääsiäisaamuna tuo sama velkakirja mitätöityy, kun siihen isketään leima, joka sisältää yhden sanan: "Evankeliumi". Tuo yksi sana sisältää myös pelastusvarmuuden. Tähän, Jeesuksen seurassa saatavaan pelastusvarmuuteen mekin saamme luottaa. Ja kun niin teemme, voidaan meihinkin soveltaa todistus Herran palvelijasta: "Jotka käyvät itkun laakson lävitse, ja tekevät siellä kaivoja; ja opettajat monella siunauksella kaunistetaan. He saavat yhden voiton toisen jälkeen, että tunnettaisiin oikia Jumala Zionissa." (Ps. 84: 7-8). Olemmehan me siinä joukossa - sinä ja minä? Aamen.

Eero Pihlava, Lontoo

Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala kirosi maan ihmisen synnin tähden; väsymys ja vaiva ovat tästä syystä työssämme läsnä. Noa tuo nimensä mukaisesti levon ja lohdutuksen aherruksen väsyttämälle ihmiselle.

Me saamme useasti lohdutuksen työstämme rahallisessa muodossa. Ansaittu palkka auttaa monesti unohtamaan vaivat, jotka maallinen työ on tuottanut meille. Myös positiivinen palaute on monille ihmisille tärkeää. Se tuo lohdutuksen arjen askareiden keskelle. Hyvin tehty työ ja positiivinen palaute suovat arvon tunteen ihmiselle; minun persoonani ja minun työni ovat tärkeitä jollekulle. Mutta tämä ei ole se lohdutus, jonka Noa Jeesuksen esikuvana toi perheelleen ja koko maailmalle.

Noa ei lohduta meitä palkalla tai positiivisella palautteella. Jeesuksen esikuvana hän ja hänen arkkinsa lohduttaa meitä poistamalla kivisen (työ)maan kirouksen. Arkki, jonka Noa rakensi Jumalan sanan mukaisesti (Gen. 6:13-14), pelasti hänet ja hänen perhekuntansa kirotusta maasta. Tulvavesien saapuessa, niiden tuhotessa synnin tähden kirotun luomakunnan, arkki pelastaa Noan ja hänen perheensä hukkumiselta ja tuo heidät uudelle maalle, järkähtämättömälle vuorelle. "Ja seitsemäntenätoistakymmenentenä päivänä, seitsemännessä kuukaudessa jäi arkki Araratin vuorelle." (Gen. 8:4).

Kasteen tulvavesien hukuttaessa synnin turmeleman ihmisen, Kristus-arkki pitää meidät pinnalla. Jumalan lupauksen mukaisesti arkki vie meidät kuivalle maalle, Kristus-vuorelle. Kasteemme Jeesukseen Kristukseen on meidän Noan arkkimme. Se pelastaa meidät hukkumiselta. Kasteemme suo meille hyvän omantunnon liiton Jumalan kanssa. Jumala on hukuttanut ainoan poikansa meidän syyllisyytemme tähden, jotta me saisimme Noan perhekunnan tavoin elää uudessa maassa ikuisesti. "Ja Herra haisti lepytyshajun, ja Herra sanoi sydämessänsä: en minä silleen enää maata kiroo ihmisen tähden: vaikka ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minä silleen enää lyö kaikkia kuin elävät, niinkuin minä tehnyt olen." (Gen. 8:21).

Tämä ihmeellinen evankeliumi antaa työhömme iloa ja lohdutusta. Jumalan sanan aurinko ja vesi tekevät (työ)maastamme hedelmällisen. Tulvan jälkeen Noa sai viljellä, kirotun maan sijaan, hedelmällistä maata. Hänestä tuli maailman ensimmäinen viinitarhuri. "Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen." (Gen. 9:20). Jeesuksen tähden Jumalan kirousta ja synnin syyllisyyttä ei enää ole. Jeesuksen, luomakunnan alun ja lopun, kuoleman tähden maa alkaa tuottaa viinirypäleitä ihmisille aivan kuin itsestään. Pyhä Jumala katsoo askareitamme hyvällä mielellä. Jumala näkee meidän tekevän Jeesuksen tekoja. Jeesuksessa pelastuksesi on varma. Jumala suokoon sinulle armon tehdä työtä tässä ihanassa vapaudessa. Jumala on antanut epäonnistuneelle ihmiselle täydellisen Jeesuksen. Tämä on hedelmällinen maa. "Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä virvoittaa." (Matt. 11:28).

Elina Halminen, Lappi

Monella tavoin kova lapsuus silloisen Uudenkaupungin maalaiskunnan Lepäisillä teki Elma Junttilasta sitkeän ja hyvin vaatimattoman. Perheessä oli viisi lasta, ja Elman ollessa 6-vuotias lapset menettivät äitinsä. Lapsuuden ja nuoruuden vaikeiden vaiheiden jälkeen Elma teki elämäntyönsä myymälänhoitajana useilla paikkakunnilla, lopulta pisimmän ajan Raumalla. Eläkepäivikseen hän hankki kodin Uudestakaupungista, ja lapsuuden maisemista Lepäisillä tuli hänelle rakas kesänviettopaikka. Siellä hän asui kesänsä niin kauan kuin voimia riitti. Elma Junttila oli taitava käsitöiden tekijä, hänen käsistään syntyi suuret määrät villapaitoja, sukkia, sängynpeittoja ja muita käsitöitä toisten iloksi.

Elma Junttilan isän suku oli vahvasti rukoilevainen, ja Elmakin oppi rakastamaan seuraliikettä. Hän osallistui ahkerasti seuroihin ja jumalanpalveluksiin, ja vanhat postillat ja muut rukoilevaisuuden kirjat olivat hänelle rakkaita. Riitta Koivula kertoo, että täti oli todellinen esirukoilija. Hän ei tehnyt numeroa itsestään ja omista tekemisistään, mutta oli ihanaa tietää hänen rukoilevan sukunsa jäsenten puolesta. Hän oli hyvällä tavalla Jumalan sanan valossa avarakatseinen, ei tuominnut eikä puhunut pahaa, vaan ensimmäinen "ase" oli hänellä aina rukous. Hän pyrki ajattelemaan ja puhumaan asiat parhain päin, kuten katekismuskin neuvoo.

Jumala kirkasti Elma Junttilalle lähetystyön suuren merkityksen. Hän oli hyvin selvillä lähetystyöstä ja siihen liittyvistä asioista sekä hänelle tuttujen lähetystyöntekijöiden elämästä, seurasi aikaansa niin tässä kuin myös monissa yhteiskunnallisissa asioissa aktiivisesti. Hänen kanssaan oli hyvä ja helppo keskustella, ja hän osasi myös kuunnella, Riitta Koivula kertoo tädistään. Elma-täti seurasi ajan merkkejä, ja Israelin kansan vaiheita erityisen tarkasti. Hän teki matkan Israeliin jo 1960-luvun lopulla, mikä siihen aikaan ei ollut vielä kovinkaan yleistä.

Sukulaislapset olivat yksin eläneelle tädille erittäin rakkaita. Äärimmäinen vaatimattomuus oli Elma-tädissä kaunistava piirre. Hän auttoi ihmisiä sekä konkreettisesti että erityisesti vahvalla esirukouksen lahjalla, mutta tahtoi yksin Jumalan saavan kunnian kaikesta. Riitta Koivula sanoo, että vaikka lähipiiri ja suku ovat menettäneet esirukoilijan, jonka rukoukset ovat auttaneet monissa elämänvaiheissa, hän uskoo, että ne kantavat edelleen ja toteutuvat Jumalan oman aikataulun mukaan.

Unto Lähteenmäki, Kankaanpää

Kun luomme katseemme Golgatalle, näemme siellä kolme ristiä ja kolme ristiinnaulittua. Kaksi heistä on kapinoista ja murhista kuolemaan tuomittua rikollista ja kolmas on Jeesus. Hänet luettiin pahantekijäin sekaan, sanotaan tämän Jesajan 53. luvun 12. jakeessa. Toinen pahantekijöistä pilkkaa vierellään ristillä riippuvaa Elämän Ruhtinasta, Jumalan Karitsaa, kertoo evankelista Luukas. Hän on jo niin paatunut, ettei edes viattoman kuolema häntä millään tavalla liikuta. Hänen armonaikansa on jo ohitse. Mutta toinen pahantekijöistä myöntää suoraan, että yhteiskunta rankaisee heitä, ryöväreitä, oikeuden mukaan. He siis saavat mitä ovat ansainneetkin.

Löytyisipä tällaisia tuomionsa oikeudenmukaisuuden tunnustavia vieläkin lainrikkojien joukosta. Se olisi jo sinänsä suuri ilon aihe. Mutta tämä toinen pahantekijä ei jää vain toteamaan tuomionsa oikeudenmukaisuutta, vaan hän kääntyy vierellään ristillä riippuvan, verta vuotavan Vapahtajan puoleen ja jatkaa: "Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaas." (Luuk. 23: 42.) Hän pyytää vain muistamista. mutta saakin paljon enemmän: hän saa lahjaksi paratiisin autuuden. Näin käsittämättömän suuri on Jumalan rakkaus Kristuksessa meitä syntiskurjia kohtaan. Sillä hänet (Jeesus) on haavoitettu, hakattu, piikkikruunulla kruunattu ja ristiinnaulittu meidän kaikkien, sinun ja minun syntien tähden. Kaiken sen, mitä Jeesus sai kärsiä, olemme me ansainneet, sekä lisäksi iankaikkisen eron Jumalasta. Mutta Taivaallisen Isän sydämen pohjaton rakkaus ei voinut sallia sitä, että Hänen luomansa ihminen hukkuisi synneissään. Siksi jo Raamatun alkulehdillä (1. Moos. 3: 15.) ihmiskunnalle luvattiin Vapahtaja. jonka pitää rikkipolkeman käärmeen pää. Siinä syntiinlankeemuksen tapahduttua Jumala antoi lupauksen kaiken velan maksajasta, syntien sovittajasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Jo ajanlaskumme alkuvaiheessa Jumala täytti lupauksensa ja antoi Poikansa kärsiä meidän syntiemme rangaistuksen niin, että synti ei enää voi tuomita kadotukseen sitä, joka uskoo Jeesuksen Kristuksen nimen päälle. (Omana Vapahtajanaan.)

Alussa kirjoitin kahden pahantekijän suhtautumisesta Jeesukseen. Miten on meidän laitamme? Jättääkö Jeesuksen viaton kuolema edestämme meidät täysin kylmiksi ja koskemattomiksi, vai saammeko armon tutkistella itseämme ja elämäämme vertavuotavan Jumalan Karitsan edessä. On myönteinen asia jo sekin, jos Jeesuksen kärsimys ja kuolema herättävät meissä sääliä ja osanottoa, mutta tämä ei vielä riitä. Vaikka Jeesus onkin täyttänyt lain ja sovittanut kaikki syntimme ja vaikka meidät on jo pienenä kasteessa liitetty Kristuksen kuoleman osallisuuteen ja siinä lahjoitettu meille koko pelastus ja autuus, niin tämä kaikki ei kuitenkaan hyödytä ollenkaan sellaista ihmistä, joka ei uskossa ota Jeesusta vastaan sydämeensä, vaan kovana ja katumattomana pitää sydämensä oven kiinni Jeesukselta. Mutta kasteen armosta langennutta ihmistä Jumala suuressa rakkaudessaan vetää, kutsuu ja jopa houkuttelee tulemaan takaisin luoksensa. Tätä aikaa ihmisen elämässä sanotaan etsikonajaksi tai herätyksen ajaksi. Ja niinkuin Raamatun kertomuksen tuhlaajapoika lähti takaisin Isänsä kotia kohti, niin on vieläkin monia, jotka Hyvän Paimenen kutsun kuullessaan ovat saaneet armon jättää koko elämänsä ja syntinsä ehdoitta Jeesukselle. Ja joka on saanut löytää Jeesuksen, hän on saanut sydämeensä anteeksiantamuksen tuoman rauhan ja ilon. Hän ei mistään hinnasta enää haluaisi palata takaisin entiseen tyhjään ja rauhattomaan elämäänsä.

Vaikka matkalla onkin paljon taistelua, ahdistusta ja kylmän maailman taholta tulevaa väärinymmärrystä ja ylenkatsetta, on Jeesuksen luona rauhallista. Siellä on väsyneen Jumalan lapsen hyvä olla ja luottaa siihen, että kaikki on täytetty, velka maksettu ja synnit sovitettu. Vaikka maailma myrskyää niin antaa sen myrskytä. Kerran tulee päivä. jolloin osat vaihtuvat. Herran lapsille kuolemakin on voiton hetki. Silloin saamme taivaassa nähdä Hänet, johon täällä näkemättä uskoimme.

Tuomas Anttila, Helsinki

Rakkaat kristityt! Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimysviikko päättyy hänen ristinkuolemaansa. Hiljainen viikko tuntuu jotenkin väärältä nimeltä viikolle, jolloin seuraamme viattoman Jumalan Pojan viimeisiä päiviä. Herran Jeesuksen viimeiset päivät olivat kaikkea muuta kuin hiljaisia. Kansa ja kaupunki Jeesuksen ympärillä ei hiljentynyt, päinvastoin ihmiset huusivat palmusunnuntaina Jeesukselle hoosiannansa, Herra auta, armahda! Edes Jumalan huoneessa, Jerusalemin pyhässä temppelissä, ei ollut hiljaista. Jeesus kumosi liikemiesten pöydät ja saarnasi Jumalan tahtoa: "minun huoneeni on rukoushuone" (Luuk. 19:46) ja Markuksen mukaan "minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikille kansoille!" (Mark. 11:17).

Herran pyhä kaupunki, Jerusalem, oli juutalaisten pääkaupunki, joka oli tänäkin vuonna täynnä pääsiäisen pyhiinvaeltajia. Kaupungissa oli kaikkea muuta kuin hiljaista. Mutta Jeesuksen kärsimystiellä oli ainakin kaksi hetkeä, jolloin kaikki ihmiset olivat vaiti. Jeesuksen rukoillessa Getsemanen puutarhassa opetuslapset jopa nukkuivat, Jeesus valvoi yksin ja rukoili Isäänsä. Rukoussanojen välissä vallitsi kuitenkin vain näennäinen hiljaisuus. Getsemanessa Jeesus koki jo Golgatan esimakua: sielunvihollinen Perkele houkutteli häntä sielun syvyydessä pettämään kutsumuksensa ja jättämään syntisen maailman syvimpään pimeyteensä. Jeesuksen sydämessä ei vallinnut hiljaisuus, vaikka puutarhassa oli yön pimeydessä aivan tyyntä ja hiljaista. Lopulta Jeesus hiljentää Perkeleen vahvistamalla kutsumuksensa Isänsä edessä: "minun Isäni! ellei tämä kalkki taida mennä pois minulta, muutoin jos en minä sitä juo, niin tapahtukoon sinun tahtos." (Matt. 26:42).

Toisen kerran Jeesusta ympäröivät kansan johtajat ja heidän valtansa ulkoinen tae, Jeesuksen vanginneet sotilaat. Kun Jeesusta kuulusteltiin suuren neuvoston edessä vaikeni hän eikä vastannut syytöksiin, jotka koskivat Jerusalemin pyhää temppeliä. Temppeli oli Jumalan asuinsija maan päällä, paikka, jossa pyhä Jumala ja syntinen kansa sovitettiin veriuhreilla. Jeesuksen väitettiin saarnanneen hajottavansa temppelin ja rakentavansa sen kolmessa päivässä uudelleen. Väite ei koskenut millään tavalla arkkitehtuuria ja itse rakennusta, vaan se uhmasi Jumalaa ja hänen pyhyyttään sekä kansan yhteyttä sovitusuhriin. Ilman temppeliä ei voinut saada syntejä anteeksi Jumalan omien käskyjen mukaan, eli vanhan liiton aikana. Päätähuimaavaan syytökseen Jeesus vastaa vaikenemalla. Ilman on täytynyt olla käsinkosketeltavaa tuon hiljaisuuden aikana. Toisaalta ihmisten hämmästys, toisaalta ylipapin ja muiden kansan johtajien viha Jeesusta kohtaan täytti Kaifaksen palatsin. Kun ylipappi vielä vannottaa Jeesusta tunnustamaan, onko hän Messias, elävän Jumalan Poika, murtuu hiljaisuus täksi tunnustukseksi: "sinäpä sen sanoit; kuitenkin sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän Ihmisen Pojan istuvan voiman oikialla puolella ja tulevan taivaan pilvissä." (Matt. 26:64).

Tämän kuultuaan juutalaisen kansan johtajat halusivat surmata Jeesuksen ja siksi hänet vietiin roomalaisen maaherran eteen. Pilatuskin haluaa kuulustella kohuttua saarnaajaa Jeesus Nasaretilaista. Pilatus haluaa Jeesuksen puolustautuvan häntä vastaan esitettyjen syytösten edessä, mutta hän saakin vain ihmetellä Jeesuksen vaikenemista - hiljaisuus rikkoutuu seuraavan kerran vasta ristillä. Nyt olemme pitkäperjantain pyhän evankeliumin äärellä. Jeesuksen viimeiset sanat kuullaan Golgatalla. Puinen risti seisoo siellä pääkallopaikalla, mutta Jeesus ei roiku ylhäällä korkeudessa. Tämän kuolemantuomion, ristiinnaulitsemisen, hirveä julmuus oli myös se, että risti ei ollut kirkkotaiteen korkea pylväs, vaan ristin juurelle kokoontuneet ihmiset saattoivat seurata pelottavan läheltä parin metrin korkeudessa roikkuvan rikollisen kärsimystä.

Jeesuksen ympärillä on paljon ihmisiä: Golgatalla ovat läsnä Jeesuksen ristiinnaulinneet Rooman valtakunnan sotilaat, siellä on koko joukko kansan johtajia, ylipappi etunenässä. Edelleen kuolemantuomion täytäntöönpanoa seuraa suuri kansanjoukko, joka vielä viikon ensimmäisenä päivänä, palmusunnuntaina, oli veisannut ja huutanut tälle Daavidin pojalle hoosiannaa. Viimeiseksi oli ristin luona myös jokunen opetuslapsi, Jeesusta seuranneita naisia ja Jeesuksen äiti, autuas neitsyt Maria.

Sotilaat palvelivat aikansa suurinta maailmanvaltaa Roomaa juutalaisen kansan keskellä. Rooman legioonalaiset tulivat vierailta mailta ja heidän keskeisin tehtävänsä oli, keisarin maakuntiin ulottuvana kätenä, estää kaikenlaiset levottomuudet ja kapinat. Kaikki tällainen tuli kukistaa väkivalloin. Ristiinnaulitseminen oli yksi tällainen tapa. Ristinpuuhun ei liittynyt Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikaan mitään kauniita muistoja, pyhiä paikkoja, ei koristeita ristiltä. Nuorille ei annettu ristikorua eivätkä muutkaan käyttäneet mitään sellaista. Ristiin liittyi vain kärsimys ja kuolema. Sotilaat surmasivat Jeesuksen Pilatuksen käskystä, joka taas myötäili kansan johtajien tahtoa välttääkseen levottomuudet pääsiäisjuhlan aikaan. Kansan johtajat olivat onnistuneet suunnitelmassaan surmata Jeesus. Pilatus oli lähtenyt mukaan heidän juoneensa ihmispelon takia. Ylipappi Kaifas ja muu papisto puolusti omasta mielestään pyhää temppeliä, kun he vaativat Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Samalla he eivät kuitenkaan tunteneet kirjoituksia ja kulkivat siksi eksyksissä. Nyt kansan johtajat pilkkaavat Jeesusta ja ovat tyytyväisiä onnistumisestaan kansan edessä.

Kansaa, jota ylipapit olivat johdatelleet, pyhä evankelista Luukas kuvaa katselemassa tapahtumia sivusta: "Kansa seisoi katselemassa". Ensin kansa oli toivottanut Jeesuksen tervetulleeksi Jerusalemiin tai ainakin seurannut innostuneen odotuksen vallassa mitä tästä miehestä tulee. Mutta sitten kansa oli huutanut Pilatuksen edessä Jeesuksen tuomion sanat: Ristiinnaulitse, päästä meille Barabbas, ristiinnaulitse! Kansan joukossa olivat kuitenkin myös Jeesuksen seurassa lähes kolme vuotta kulkeneet opetuslapset ja naiset. Jeesuksen äiti, Maria, alkoi Golgatalla ymmärtää vanhan Simeonin ennustuksen kolmenkymmenen vuoden takaa: Ja sinunkin sielus lävitse pitää miekan käymän!

Opetuslapsista eräät olivat palanneet seuraamaan suuren kansanjoukon keskeltä Jeesuksen kärsimystä ja piinaa ristille korotettuna. Heidän mielensä täytti samanaikaisesti tunne Jeesuksen hylkäämisestä kuin myös Jeesuksen omat sanat hänen kuolemastaan. Monista Jeesuksen sanoista juuri näitä sanoja oli opetuslasten ollut kaikkein vaikeinta ymmärtää. Jeesuksen vierellä oli myös yksi uusi opetuslapsi, rikoksestaan tuomittu ryöväri, joka kärsimyksestä huolimatta näki Jeesuksen kuninkuuden. Hän näki, että tämä kärsivä mies oli paljon enemmän kuin juutalaisten kuningas. Hänestä huokui kärsimysten kautta voittoon kulkeva voima, Jumalan hullutus.

Rakkaat sisaret ja veljet ristiinnaulitussa Kristuksessa Jeesuksessa. Tänä päivänä me tarkastelemme Jeesuksen kuolemaa täällä kirkossa. Täällä ei ole paikalla sotilaita. Jeesusta ja hänen seuraajiaan vainotaan aina kuolemaan asti tässä maailmassa, mutta täällä ei ole näitä sotilaita eikä kansan johtajia. Jeesusta ja hänen seurakuntaansa painetaan alas ja herjataan väärillä syytöksillä myös meidän maassamme, mutta ei täällä ole näitäkään kansankiihottajia. Täällä ei ole suuria kansanjoukkoja. Jeesukseen ja hänen ristin sanomaansa suhtaudutaan ulkopuolisesti tarkkaillen myös omalla kotiseudullamme. Jeesuksen kuolema ei kosketa eikä merkitse mitään, mutta ei täällä ole tätäkään kansankokousta. Täällä on vain Herran Jeesuksen omalla ristillä merkityt, pitkäperjantain kirkkoon on kokoontunut kristillinen seurakunta, kristityt. Vain Jeesuksen opetuslapset tarkastelevat Jeesuksen kuolemaa Golgatan ristin jo maaduttua. Meillä on tarve tarkastella Jumalan Pojan kuolemaa myös tänä armon vuonna.

Jeesuksen kuolema Golgatan keskimmäisellä ristillä oli Jumalan tahto ja päätös. Uskonpuhdistaja Luther piti eräässä pitkäperjantain saarnassaan tärkeänä juuri Jeesuksen ristin oikeaa tarkastelemista. Lutherin mukaan: "Kristuksen kärsimistä tutkistelevat oikein ne, jotka sydämessään kauhistuvat ja omassatunnossaan aivan kuin vaipuvat epätoivoon. Kauhistuksen täytyy tulla nähdessäsi Jumalan ankara vihan syntiä ja syntisiä kohtaan. Hän ei säästä rakkainta poikaansakaan." Näin Luther. Se, joka tuntee itsensä käskyjen rikkojaksi, kauhistuu Jumalan vihaa Jeesuksen ristillä. Jumala on pyhä ja hänen rakkautensa on väkevämpi tuonelaa. Hän vaatii synneistä sovitusta. Veren täytyi vuotaa meidän rikostemme tähden. Siksi Jeesus kuoli ristillä koko maailman synnin takia ja hän kantoi ja otti pois synnit kuollessaan Jumalan Poikana syntisen ihmisen kuoleman. "Mutta syntinen muistaa", Lutherin mukaan, "nähdessään naulojen lävistävän Kristuksen kädet, ne ovat sinun tekosi, ja nähdessään hänen orjantappurakruununsa, ne ovat sinun ajatuksesi jne", sappea ja etikkaa Vapahtajalle, ne ovat sinun sanasi.

Rakas kristitty! Sinulla on kohtalonyhteys ristiinnaulitun Herran Jeesuksen kanssa. Pyhässä Kasteessa sinut liitettiin, pyhän Raamatun mukaan, Jeesuksen kuolemaan. Herran apostoli Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä: "Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman." (Room. 6:3-4). On kaikki syy laulaa ja tunnustaa: "Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis, niissä on syntinen taivaaseen valmis". Meillä täällä Suomessa on pitkäperjantai, mutta englantilaisessa maailmassa se on hyvä perjantai. Hyvä on tunnustaa uskonsa ristiinnaulittuun Herraan Jeesukseen!

Hiljainen viikko ei Suomessa, saati sitten maailmalla, ole kansanjoukkojen hiljentymisen aikaa, mutta sen sanoma kristikunnalle on pyhän Raamatun mukaan sanomattoman suuri. Idän kirkot puhuvatkin suuresta viikosta. Tämän viikon aikana Jeesus kulkee kohti hänen kärsimystään ja kuolemaansa. Jeesuksesta kasvaa suuri Jumalan lähettämä Vapahtaja. Jeesus muistutti, että Jerusalemin temppelikin oli tarkoitettu kansojen rukoushuoneeksi. Samassa temppelissä repesi väliverho, kun Jeesus kuoli, ja siksi kristikansalla on nyt sanoma kaikille kansoille, kielille ja heimoille: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt." (2. Kor. 5:19) Sovitus on tänäänkin kaikkien syntien täysi anteeksiantamus Jeesuksen haavoissa ja veressä - totisesti jo tänään!

Rukous: Rakas Vapahtaja. Sinä olet ristillä voittanut pahan vallan. Sinun ristisi on aukaissut meille taivaan. Sinä olet se hyvä paimen, joka annat henkesi lampaiden edestä. Me kiitämme sinua rakkaudestasi. Anna meidän tulla osallisiksi armosta, jonka kärsimisesi ja kuolemasi on meille ansainnut. Anna meidän elää kasteen armossa uskoen Sinuun, ristin mieheen ja syntisten suureen Vapahtajaan. Jeesus, armahda minua, armahda meitä jokaista. Ole meille laupias pyhän nimesi tähden. Aamen.

Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).