Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
3/16
4/16
5/16
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 4/16

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Kirkollista ykseyttä etsimässä

Timo Laato, päätoimittaja

Viimeinen Perusta-lehti keskittyy etsimään "tietä ulos siitä umpikujasta, johon perinteisellä virkakannalla olevat ovat kirkossa joutuneet" (pääkirjoitus nro 2, s. 66). Monet hyvät artikkelit valaisevat asiaa. Ne antavat erinomaisen kuvan siitä teologisesta huippuosaamisesta, joka vallitsee herätysliikkeissämme.

Yleisen lehtimieskäytännön mukaisesti myös kirkon "nykyisen linjan" edustajille annetaan tilaa ja mahdollisuus tuoda esiin näkemyksensä. Laajimman puheenvuoron käyttää dosentti, teol. tri Timo Tavast, joka työskentelee hiippakuntadekaanina Turun arkkihiippakunnassa. Hän pohtii "kirkon ykseyttä ristin teologian läpivalaisemana". Hänen artikkelinsa perustavana lähtökohtana on Lutherin ja Paavalin teologia. En käy Tavastin kirjoitusta sen tarkemmin läpi tässä. Otan esiin kumminkin lyhyesti hänen loppupäätelmänsä (s. 76-78).

Tavast soveltaa omaan kirkkoomme apostolin neuvoa heikomman ja vahvemman veljen keskinäisistä suhteista: heikko veli ei omantuntonsa vuoksi rohjennut syödä kaikkea, kun taas vahvempi veli nautti ruokapöydän antimista sen kummemmin kyselemättä. Silti heidän molempien piti kilvoitella yhteisen seurakuntayhteyden vaalimiseksi (Room. 14-15). Tavast soveltaa opetusta nykyisen kirkon virkakäytäntöön ja seksuaalieettisiin kannanottoihin. Hänen ajatuksenaan on, että apostolisen ja perinteisen virkakäsityksen omaavat teologit, jotka lisäksi hylkäävät homoseksualismin harjoittamisen ja laillistamisen, edustavat noita "heikkoja veljiä". Sallivamman linjan kannattajat edustavat tietysti sitten noita "vahvoja veljiä". Apostolisen kehotuksen mukaan molempien kuuluu hyväksyä toisensa ja elää sovussa samassa kirkossa. Näin säilyy rauha ja keskinäinen kunnioitus seurakunnassa.

Tarkoitukseni ei ole tässä tehdä pilkkaa vakavasti otettavan teologisen keskustelun tasosta. Rehellisyyden nimissä on kumminkin todettava, että tässä on löydetty sellainen ratkaisu, joka soveltuu lopulta mihin tahansa opilliseen kiistaan. Tavast itse ei tietenkään omassa artikkelissansa käsittele mitään muita kuin po. ajankohtaisia kysymyksiä kirkon virasta ja homoseksualismista. Silti hänen teologiset perustelunsa johtavat siihen, että samaa mallia voidaan soveltaa esim. kirkon lähes kokonaan vaientamaan kysymykseen abortista tai eutanasiasta. Heikko veli torjuu sikiön eli pienen elävän lapsen tai vanhuksen surmaamisen, kun taas vahva veli suorittaa tappavat toimenpiteet rauhallisin mielin. Vastaavasti saattaa heikko veli torjua leivän ja maidon käyttämisen ehtoollisella, kun taas vahva veli syö ja juo nekin. Vain mielikuvituksen puute asettaa tällaiselle perustelulle edes jonkinlaiset rajat. Samoin perusteluin onnistuu kaikki, mikä ikinä juolahtaa jonkun mieleen. Lisäksi Tavast korostaa, että tuo heikko veli ei saa tuomita vahvaa veljeä "joko harhaoppiseksi tai katumattomaksi syntiseksi". Jälleen hän vetoaa Raamattuunsa ja toteaa painokkaasti, "ettei moinen käy" (s. 78).

Jos kirkon virallisen linjan perustelut vajoavat näin alas, toivo teologisen keskustelun jatkumisesta päätyy täydelliseen umpikujaan. Todettakoon selvyyden vuoksi, että Roomalaiskirjeessä Paavali nimenomaan vetoaa Herralta Jeesukselta peräisin olevaan opetukseen, ja sen mukaan kaikki ruuat ovat puhtaita (14:14). Vanhan Testamentin erilaiset ruokasäädökset olivat vain esikuvia tulevasta. Uuden Testamentin aikana ne eivät enää sellaisenaan ole voimassa (ks. esim. Mark. 7:18-19). Siksi apostoli ei mielivaltaisesti "kumoa" niitä, vaan hän seuraa Herransa jalanjälkiä. Sitä vastoin Raamatussa ei missään käsketä kirkkoa hyväksymään homoseksualismia (päinvastoin se tuomitaan muiden syntien mukana) tai luopumaan miehisestä pappisvirasta (koska kerran se ilmentää taivaallisen Yljän rakkautta morsiusseurakuntaa kohtaan). Niihin ei tietenkään voi soveltaa kiistaa heikon ja vahvan veljen välillä edellä kuvatulla tavalla.

Lopuksi muistakaamme Paavalin tässä yhteydessä antama ihana kehotus, että "Jumalan valtakunta ei ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus ja rauha ja ilo Pyhässä Hengessä" (Room. 14:17). Kaikille kuuluu tämä evankeliumi. Myös sinulle ja minulle. Samoin homolle ja naispapille. Jospa me juoksisimme nopeasti armonistuimen luokse, että me juuri nyt "laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme" (Hebr. 4:16). Totiseen parannukseen kuuluu syntien tunnustaminen, niiden anteeksisaaminen uskon kautta sekä uudessa elämässä vaeltaminen.






Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 2.6.2016
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com