Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
11/16
12/16
1/17
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 12/16

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Jeesus Vapahtaja - neitseestä syntynyt

Timo Laato, päätoimittaja

Joulu kuuluttaa, että Jeesus Kristus, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyy neitseestä Mariasta meille Vapahtajaksi ja Pelastajaksi. Hän on juhlamme syy ja aihe. Paras lahjamme kautta aikojen. On siksi tarpeen kerrata Raamatusta, mihin pyhä uskomme perustuu. Syvennymme Vanhan Testamentin opetuksiin. Eritoten kolmeen kohtaan.

1) 1. Moos. 3:15

Ennustus tulevasta joulun Herrasta löytyy ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 3. luvun jakeesta 15. Sitä on perinteisesti kutsuttu "alkuevankeliumiksi" (eli protoevankeliumiksi). Se on sanottu heti syntiinlankeemuksen jälkeen käärmeelle (paholaiselle), joka houkutteli Eevan ja Aadamin eroon Jumalasta. Kohta kuuluu seuraavasti:

"Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän."

Aikanaan C. O. Rosenius kirjoitti jakeesta, että se muistuttaa enemmän arvoitusta kuin suoranaista lupausta. Kenestä siinä puhutaan? Selvää on joka tapauksessa, että aloite tulee Jumalalta. Hän toimii pelastaakseen. Se sama korostus säilyy ja kulkee läpi koko Raamatun. Ihmiset eivät pysty auttamaan itseänsä. He tarvitsevat ulkopuolisen apua. Sen heille antaa laupeudessaan heidän Luojansa, joka on myös heidän Lunastajansa. Lisäksi kannattaa panna erityisesti merkille, että pelastus luvataan välittömästi syntiinlankeemuksen jälkeen. Ei tässä ole hetkenkään viivytystä! Jumala ei jää kaunaisena tai katkeroituneena tuskittelemaan tapahtunutta lankeemusta ja vannomaan kostoa. Hän päättää välittömästi pelastussuunnitelman täytäntöönpanosta. Niin tärkeänä ja kiireisenä hän pitää sinun sielusi autuutta.

Vaimon siemenestä puhuttaessa kyse on miespuolisesta henkilöstä (hepreassa maskuliininen pronomini ja verbimuoto). Tässä yhteydessä ei sanota, milloin hän tarkkaan ottaen syntyy. Siihen voi mennä lyhyempi tai pidempi aika. Käsitteenä "vaimon siemen" on aivan ainutlaatuinen Vanhassa Testamentissa. Yleensähän puhutaan "miehen siemenestä". Itse asiassa "vaimon siemen" on ristiriitainen ilmaus. Mistä vaimolla on "siemen" - ellei juuri mieheltä? Roseniusta lainaten puhe vaikuttaa tosiaan enemmänkin arvoitukselta! En tiedä, kuinka moni vanhan liiton aikaisista israelilaisista tai juutalaisista pystyi ratkaisemaan sen. Vasta Uusi Testamentti paljastaa lopullisesti sen uskomattoman ratkaisun. Vaimolla on "siemen", ei mieheltä vaan Pyhältä Hengeltä saatuna. Tuleva Messias sikiää Jumalasta ja syntyy neitsyestä (ks. Matt. 1:20-23 ja Luuk. 1:34-35). Siksi hänessä ei ole käärmeen eli synnin myrkkyä. Hän pystyy pelastamaan koko ihmiskunnan syntiinlankeemuksen hirvittäviltä seurauksilta. Tällä tavalla hän toteuttaa sen pelastussuunnitelman, jonka alkuunpanijana oli ja on siis Jumala itse.

Käärmeen pään eli voiman ja mahdin murskaaminen ei käy vaivattomasti. Vaikka Voittajasta ei ole epäilystäkään, ei voittoa saavuteta ilman uhria. Siinä joutuu kärsimään. Pään murskaaminen käärmeeltä merkitsee "pistoa" omaan kantapäähän. Pisto tarkoittaa epäilemättä myrkkyhampaiden kuolettavaa iskua, sillä kyse ei suinkaan ole vaarattomasta ja viattomasta matelijasta. Siitä todistaa aiemmin tapahtunut syntiinlankeemus: Olivathan Aadam ja Eeva käärmeen pettäminä ja siinä mielessä tavallaan "puremina" kuolleet (hengellisesti). Tulevaisuudessa käärme sitten hyökkää vaimon siemenen kimppuun ja tappaa hänet (ruumiillisesti). Sitä paitsi alkukielessä käytetään samaa verbiä sekä pään murskaamisesta että kantapäähän pistämisestä. Siksi molemmissa tapauksissa puheen täytyy ilmiselvästi olla tappamisesta. Tosin käärmeen saama kova isku päähän on kohtalokas ja lopullinen. Sitä vastoin vaimon siemenen saama kova isku kantapäähän ei tee yhtä rumaa jälkeä vaan jättää kysymyksen hänen lopullisesta kohtalostaan avoimeksi. Miten hänen viimein käy? Ennustuksen toteutuminen Uudessa Testamentissa selventää sen merkitystä. Käärmeen pisto viittaa Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, jolloin hänen kantapäänsä lyötiin nauloilla kiinni pystypuuhun. Hän kuolee, mutta samassa hetkessä murskaa synnin herruuden. Viimein ei kuolemakaan saa häntä alistettua valtaansa. Jo pääsiäisaamuna hän nousee ylös haudastansa uuden ihmiskunnan airuena.

2) Jes. 7:14

"Sen tähden antaa itse Herra teille merkin: katso, neitsyt siittää ja synnyttää pojan, sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel."

Lupaukseen vaimon siemenestä liittyy edelleen keskeisesti ennustus neitsyestä, joka tulee raskaaksi ja synnyttää poikalapsen (Jes. 7:14). Kohdan käännöksestä on käyty keskustelua lähes loputtomiin. Sitä keskustelua on jatkettava lyhyesti tässä. Vanhan Testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta puhuu yksiselitteisesti "neitsyestä". Heprean vastaava sana tarkoittaa "nuorta naista" yleensä ja erityisesti neitsyttä (esim. 2. Moos. 2:8, jossa Mooseksen naimatonta, alaikäistä sisarta kutsutaan "tytöksi"). Siksi on hyvin mahdollista ja täysin oikein kääntää teksti perinteiseen tapaan. Sellaisena jaetta lainataan Uudessa Testamentissa Vanhan Testamentin täyttyneenä profetiana Jeesuksen syntymästä (Matt. 1:23). Hän syntyi neitseestä, ilman miehen siementä. Hän oli toden totta se ennustettu "vaimon siemen".

Nimenomaan Kirkkoraamatun kuuluu kääntää pyhät kirjoitukset siten, että kirkon opetus täyttymyksen ajasta käy ilmi (tietysti tekemättä väkivaltaa alkukielen merkitykselle). Tosin Jesaja liittää pian syntyvän poikalapsen senaikaiseen historialliseen kehitykseen, jolloin Israelin ja Damaskon kuninkaat yrittivät pakottaa Juudan kuninkaan Ahasin mukaan Assyrian vastaiseen liittoon (ns. "syyrialais-efraimilainen sota" 734 eKr.). Hän ennustaa surkeata loppua kapinalle: Assyria on tuhoava kapinan alkuunpanijat - kuten sitten kävikin. Ennen kuin pian syntyvä poika on ehtinyt kasvaa aikuiseksi, autioituvat Syyria ja Israel (Jes. 7:15-17). Sellaisena profetia viitannee kuningas Hiskiaan, joka nousi pelastajaksi kansallisen hädän ja ahdistuksen keskellä ja jonka kanssa Jumala oli (Immanuel = 'meidän kanssamme on Jumala') siunaten hänen hankkeensa (vrt. 2. Aik. 32:7-8, jossa Hiskia rohkaisee kansaa luottamaan Jumalaan, joka on "meidän kanssamme", lue myös Jes. 37, jossa kerrotaan Hiskian rukouksesta ja Jumalan hankkimasta ihmeellisestä voitosta assyrialaisista hyökkääjistä Jerusalemin portilla). Siinä tapauksessa Jes. 7:14 on toteutunut jo profeetan omana aikana "tavanomaisena" raskautena. Syntyvä lapsi eli kuningas Hiskia oli merkkinä omalle ajallensa hänen kauttaan koittavasta pelastuksesta, ja samalla hän on esikuvana vielä suuremmalle kuninkaalle, joka on koituva koko maailman Vapahtajaksi. Vastaavasti kuningas Hiskian kuolemanvakava sairaus sekä sitä seuraava ihmeenomainen parantuminen ja pääsy Herran temppeliin "kolmantena päivänä" (2. Kun. 20:1-11) on esikuvana Jeesuksen kuolemalle sekä sitä seuraavalle ylösnousemukselle ja hänen "ruumiinsa temppelin" (Joh. 2:21) valmistumiselle "kolmantena päivänä".

Nimitys Immanuel ("meidän kanssamme on Jumala") kertoo, että syntyvä lapsi edustaa Jumalaa ja välittää hänen läsnäolonsa siunauksen kansalle. Sen mukaisesti Jes. 9:5 kutsuu poikalasta sellaisilla jaloilla nimillä kuin "Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Ijankaikkinen Isä, Rauhan päämies". Kirjaimellisesti ymmärrettynä ne osoittavat selvästi, että Messias on enemmän kuin ihminen. Hän on suorastaan samaa olemusta kuin Jahve Sebaot. Ajatus tuntuu huikealta ja lähes mahdottomalta uskoa. Se ilmaisee kouriintuntuvalla tavalla niitä painotuksia, jotka nousevat jatkuvasti esiin varsinkin Johanneksen evankeliumissa. Jumalallisena Herrana syntyvä poikalapsi vastaa sovinnosta ja takaa pelastuksen koko laajassa valtakunnassaan (Jes. 9:6). Hän tekee tyhjäksi syntiinlankeemuksen seuraamukset ja vaikutukset. Siten hänessä, vaimon siemenessä, "kaikki Israelin siemen vanhurskautetaan" (Jes. 45:25). Näin yksilö- ja yhteisökeskeinen tulkinta käsitteestä "siemen" sulautuvat lopulta yhteen. Jesajan kirjan palvelijalauluissa tämä sulautuminen ilmenee selvästi. Herran palvelija on toisaalta Israel, toisaalta Messias. He ovat tai hän on "Abrahamin, minun ystäväni, siemen" (Jes. 41:8).

3) Hoos. 2:23

"Ja minä tahdon sen itselleni pitää siemeneksi maan päälle, ja tahdon sitä armahtaa, jota ei ole armahdettu. Ja sanon hänelle, joka ei ollut minun kansani: 'Sinä olet minun kansani, ja hänen pitää sanoman: Sinä olet minun Jumalani.'" (KR 1776)

"Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: 'Sinä olet minun kansani'; ja hän vastaa: 'Minun Jumalani'." (KR 1933/38)

Sen laajemmin ei tässä yhteydessä ole mahdollisuutta paneutua muuhun profeettakirjallisuuteen. Vain yhteen mielenkiintoiseen kohtaan voidaan vielä kiinnittää tarkempaa huomiota. Se löytyy Hoosean kirjasta. Profeetta sai käskyn mennä naimisiin haureellisen vaimon kanssa. Syntyville lapsille annettiin kuvaannolliset nimet, jotka luonnehtivat Israelin kansan luopumusta (1:2ss). Ensimmäisen lapsen nimeksi pantiin "Jisreel", joka merkitsee joko "hän (Jumala) hajottaa" tai "hän (Jumala) kylvää". Se viittaa kylvämisen yhteydessä tapahtuvaan siementen hajottamiseen (heittämiseen) ympäri peltoa. Toisaalta tarkoitetaan sitä rangaistusta eli pakkosiirtolaisuutta (kansan "hajottamista" vieraisiin maihin), joka on koituva Israelin osaksi sen syntien paljouden tähden. Toisaalta tarkoitetaan sitä pelastusta eli paluuta luvattuun maahan (kansan "kylvämistä" omaan maahansa), joka on koituva Israelin osaksi sen saaman armon tähden. Käänne tapahtuu toisen luvun lopussa. Ratkaiseva kohta on 2:25. Siinä luvataan Jisreelille, että hänet kylvetään jälleen luvattuun maahan ja hän oppii uudelleen tuntemaan Jumalansa. Mitä kuvakieli syvimmältään ilmaisee?

Verbi "kylvää" tarkoittaa sanatarkasti käännettynä yhtä kuin "siementää". Kantasana on hepreassa siementä tarkoittava substantiivi (kylväminen on tavallaan maan "siementämistä"). Kylvämisen kohteena on "hän". Alkukielessä persoonasuffiksi on yksikön feminiini. Kyse on Israelista, kansasta, jonka Herra oli ottanut omaksensa, mutta joka oli ollut uskoton ja rikkonut hänen liittonsa. Tästähän profeetta Hoosean oma avioliitto oli järkyttävänä kuvauksena. Vastaavanlaista läheistä - jopa intiimiä - suhdetta kuvataan toisessa luvussa. Jakeissa 21-22 puhutaan kolmesti "itsellensä kihlaamisesta": Herra lupaa kihlata Israelin itselleen. Jakeessa 16 kihlausta edeltää sulhasen onnistunut yritys valloittaa morsiamensa. Kihlausta pitäisi sitten tietysti seurata (seksuaalinen) avioyhteys. Raamatullisessa jumalasuhteessa ei sellaisesta kuitenkaan voi olla puhetta, ei ainakaan suoraan. Sanontaa "pellon siementämistä" on käytetty varhain vertauskuvana naisen hedelmöittämisestä ja raskaaksi saattamisesta. Se sopii aivan erinomaisesti asiayhteyteensä peitellyksi ilmaukseksi vanhatestamentillisesta "morsiusmystiikasta". Lopuksi molemmat osapuolet vakuuttavat ikuista ja kestävää rakkautta toisillensa. Jumala sanoo kansallensa: "Sinä olet minun kansani!" ja kansa vastaa Jumalallensa: "Sinä olet minun Jumalani!" (vrt. jae 18: "Minun mieheni!").

Tässä Jumalan ja kansan välisessä vuoropuhelussa pistää silmään eräs yksityiskohta. Se on pronomini "hän", joka tietysti viittaa kansaan ja on yksikön maskuliinissa. Juuri edellä on kuitenkin ollut kaunista ja herkkää puhetta vanhatestamentillisesta "morsiusmystiikasta", ja kylvämisen kohteena oleva "hän" on yksikön feminiinissä - kuten yllä on käynyt ilmi. Israel ymmärretään Herran rakastamaksi puolisoksi, "tytär Siioniksi". Sinänsähän puhuttelu "Sinä olet minun Jumalani!" sopii myös oman ainokaisen pojan, esikoisen suuhun taivaalliselle Isälle osoitettuna kunnioituksena. Sellainen kielikuva luontuu niin ikään koko kirjan ajatussisältöön (ks. esim. 11:1, jossa Jumala kutsuu ainokaisen poikansa Israelin Egyptistä). Uuden Testamentin täyttymyksestä käsin avautuu vielä huikeampi ulottuvuus. Esikuvallisen raamatunselityksen mukaisesti aiemmin tapahtuneesta pelastushistoriallisesta toiminnasta löytyy oikea malli tulevaisuudessa tapahtuvasta pelastushistoriallisesta toiminnasta. Hoos. 2:25 kertoo, että 1) Jumala on "siementävä" eli saattava raskaaksi naisen ja sitten 2) miespuolinen henkilö puhuttelee häntä niin kuin poika omaa taivaallista Isäänsä. Ennustus käy toteen, kun Maria tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä, ja syntyvä lapsi Jeesus kutsutaan Jumalan Pojaksi. Jeesus on se tosi Israel. Hänen kauttaan "ei-armahdetusta" (Lo-Ruhama) kansasta tulee "armahdettu" kansa ja "ei-minun-kansastani" (Lo-Ammi) tulee "minun kansani". Hän kantaa maanmiestensä (jopa koko maailman) synnit ja pelastaa heidät. Siten häneen soveltuu edelleen Hoos. 11:1, jossa Jumala kutsuu Egyptistä poikansa (Israelin), toisin sanoen oman rakkaan Poikansa (tosi Israelin). Sekin kirjoitus on evankelista Matteuksen mukaan siksi täyttynyt Jeesuksessa (ks. 2:15).

Israelin kihlaus toistuu jopa kolmeen kertaan Hoosean kirjan toisen luvun jakeissa 21-22. Kristillisen teologian näkökulmasta sen voisi ymmärtää viittaukseksi pyhään kolminaisuuteen. Samoin pyhä kolminaisuus oli läsnä neitsyt Mariassa silloin, kun hän tuli raskaaksi enkeli Gabrielin ilmoituksen mukaan: "Pyhä Henki tulee sinun päälles, ja Ylimmäisen voima varjoo sinun: sen tähden myös se pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi." (Ks. Luuk. 1:35).

Lopuksi

Joulun ilosanoma perustuu Raamattuun. Muussa tapauksessa se ei voisikaan lahjoittaa sitä iloa, joka kestää niin hyvinä kuin huonoina päivinä, jopa kuoleman hetkellä ja helvetin uhatessa sieluparkaamme. Jokaisen kristityn kuuluu opetella todistamaan uskonsa pyhien kirjoitusten teksteillä. Silloin se kasvaa ja vahvistuu niin kuin sen kuuluu. Uskomme neitseestä syntymiseen pohjautuu sekä Vanhan että Uuden Testamentin kohtiin. Hoos. 2:25 puhuu peitellysti, mutta selvästi neitseestä syntymisestä. Sen rinnalla yhtä keskeisiä kohtia ovat 1. Moos. 3:15 ("vaimon siemen") ja Jes. 7:14 ("neitsyt tulee raskaaksi"). Uusi Testamentti kätkeytyy jo Vanhaan Testamenttiin. Ne pitävät ihanasti yhtä ja innostavat meitä Kolminaisuuden kiitokseen. Kuten enkeleitä, paimenia ja tietäjiä jouluyönä. Kuten Joosefia ja Mariaa myös. Kuten kristikuntaa kautta koko historian ja kaikkialla taivaankannen alla. "Ylistä, minun sieluni, Herraa! Minun Jumalaani ja Vapahtajaani."






Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 24.1.2017
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com