Länsi-Suomen
Rukoilevaisten Yhdistys ry
OoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoO


Etusivu
Tausta
Toiminta
Lähetystyö
Lehti
2/16
3/16
4/16
Biblia
Buggen postilla
Opetusta
Tilaus
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Kysymykset
Haku

Länsi-Suomen Herännäislehden pääkirjoitus 3/16

Länsi-Suomen Herännäislehdestä julkaistaan LSRY:n kotisivuilla pääkirjoitus. Koko lehden voit tilata kotiin painettuna tai sähköpostiisi e-lehtenä tilaussivun kautta.


Kiirastorstain ehtoollinen

Timo Laato, päätoimittaja

Kiirastorstain evankeliumitekstit kuvaavat ensimmäisen ehtoollisen. Ne herättävät meissä eräänlaisen dogmaattisen ryhdistäytymisen. Kuulijan (tai lukijan) korvat herkistyvät tarkkaamaan, opetetaanko asetussanoista oikein. Hyvä näin! Samasta ateriastahan on yhä kysymys kuin tuolloin ensimmäisen kiirastorstain iltana kauan sitten. Myöhemmät kattaukset eivät saa merkitä, että "ruokalaji" vaihtuisi. Me tarvitsemme yhä Kristuksen todellisen ruumiin ja veren sakramentin. Tietysti mikään vähempi ei riitä. Siksi on tärkeää toistaa uudelleen ja uudelleen, että sana "on" on "on". Se ei ole perusteetonta jauhamista vaan aivan välttämätöntä opetusta. Jonkun merkityksestä voidaan yleisten kielellisten lainalaisuuksien mukaan puhua vasta sitten, jos se jokin on ensin olemassa. Leipä siis on Kristuksen tosi ruumis ja viini on Kristuksen tosi veri. Syvimmältään juuri tässä olemisessa on näiden molempien ehtoollisaineiden merkitys.

Toisaalta on virkistävää etsiä ja hakea aivan uutta näkökulmaa vanhoihin dogmaattisiin kiistoihin. Mielestäni sellainen löytyy. Esim. Luuk. 22:15 puhuu ateriayhteyden valtavasta merkityksestä: "Minä olen halajamalla halunnut syödä ... teidän kanssanne." Raamattunsa lukeneelle on tuttua, miten jo Vanhassa Testamentissa ateriayhteyden merkitys oli suuri. Se merkitsi, että aterioitsijoitten välillä vallitsi rauha ja ystävyys. He elivät sovussa keskenään, ja mitään anteeksiantamatonta ei ollut heidän yhteytensä tiellä. Messiaaniseen aikakauteen liittyy yhtä lailla vahva ateriayhteyden korostus. Se ilo ja riemu, jota silloin koetaan, toteutuu juhlapöydän ääressä.

Jeesuksen omassa toiminnassa ateriayhteyden merkitystä ei voi ylikorostaa. Häntä oikein haukuttiin syömäriksi ja juomariksi! Samassa yhteydessä häntä haukuttiin syntisten ja publikaanien ystäväksi, mikä erityisesti tarkoitti heidän kanssaan syömistä ja juomista. Ateriayhteydellä Jeesus osoitti käytännön armahtavaisuutta ja rakkautta laitapuolen kulkijoita kohtaan. Hän kutsui heitä luoksensa yhteiseen ruokapöytään. Sen äärellä he pääsivät kokemaan hänen seurassansa, mitä tarkoittaa, että omat synnit on anteeksiannettu, eivätkä ne estä syömistä ja juomista Jumalan valtakunnassa. Liioittelematta voi todeta, että ateriayhteyden tärkeys ja merkitys oli luovuttamaton osa Jeesuksen messiaanista itseymmärrystä ja sen toteuttamista Israelissa.

Samantapainen juhlinta jatkuu kerran taivaassa. Siellä sitä vasta syödään ja juodaan oikein kunnolla! Silloinkin Jeesus itse on paikalla pöytäseurueen kunniavieraana (ks. Luuk. 22:16). Nuo yhteiset ateriat hänen kanssansa hänen maanpäällisen elämänsä aikana olivat esimakua tuosta tulevasta. Se, mitä täällä jo hetkellisesti päästiin kokemaan, kertaantuu siellä uudelleen iankaikkisesti.

Mutta entä nyt? Pian Jeesus ristiinnaulitaan. Hän on nouseva kuolleista ja palaava Isänsä luokse. Kuinka tuo autuaallinen ateriayhteys Jeesuksen kanssa voi jatkua, kun hän itse ei enää ole kanssamme? Juuri tähän kysymykseen antaa vastauksen se, mitä kiirastorstain yönä tapahtui. Nuo yhteiset ruokahetket jatkuvat edelleen kaikesta huolimatta! Sillä Jeesus otti leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini." Hän kaatoi viiniä ja sanoi: "Tämä on minun vereni." Vanhassa Testamentissa "ruumis (liha) ja veri" edustaa koko ihmistä. Näin ollen Jeesus kertoo opetuslapsilleen, kuinka he yhä voivat kokea autuaallisen ateriayhteyden hänen kanssansa jatkossa. Se tapahtuu nimenomaan ehtoollisella!

Jos ehtoollisesta opetetaan, että Jeesus ei ole siinä varsinaisesti läsnä, vaan että häntä lähinnä vain muistellaan, joudumme myöntämään, että on tapahtunut vakava katkos hänen tapaansa olla opetuslastensa kanssa. Hän ei enää ruumiillisesti olisi heidän luonansa kuten ennen ja kuten taas kerran taivaassa. Se olisi mahdoton päätelmä, joka ei sovi evankeliumien kokonaiskuvaan. Siksi on pidettävä kiinni ns. reaalipreesensistä: Jeesus on läsnä ehtoollisessa todellisesti. Se on ainoa oppi, joka lohdutti opetuslapsia ja antoi heille ymmärryksen kaiken entisen jatkumisesta aina perille asti. He saivat uskoa, että leipä on heidän Mestarinsa ruumis ja viini on heidän Mestarinsa veri, ja ne on annettu ja vuodatettu heidän syntiensä edestä.






Olet lehden lukija (11.2.04 lähtien).



Sivuja päivitetty viimeksi 14.4.2016
Sivujen ylläpito: petri salomaPOISTA_TAMA(a)rukoilevaisuus com